Mitenhän kävis jos nuorten henkisestä kunnosta oltaisiin yhtä huolissaan kuin fyysisestä?
-
@arzi
Ihmissuhde- ja tunnetaitoja opetetaan lapsille nykyään jo päiväkodissa. Varsinainen ongelma niiden kanssa taitaa olla se, että kun aikuiset eivät näytä samaa mallia, yhteentörmäyksiä syntyy kuitenkin. Taidot on myös helppo unohtaa, kun ei niillä ole käyttöä aikuisten maailmassa.Oikeasti pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä aikuiset tekevät eikä niinkään siihen, mitä lapsille opetetaan. Lapset ovat oppimiskykyisiä joka tapauksessa.
Olen erimieltä tuosta, etteikö ihmissuhde- ja tunnetaidoilla olisi käyttöä aikuisten maailmassa, nehän ovat kuitenkin aika perustavanlaatuisia taitoja kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä, sekä töissä, että vapaalla.
Se voi kyllä olla, että ainakaan meille keski-ikäisille (nuoremmista en osaa sano) niitä ei missään opetettu, joten me ei niistä osata oikein puhua.
-
@arzi Olen usein miettinyt tuota koululiikunnan ongelmaa: mikä menee pieleen? Yksi keskeinen syy tuntuu olevan, että vastakkaisista väitteistä huolimatta aina tunnutaan etsivän huippuja, jotka patistaa jonkin lajin huippu-urheiluun. Muitakin koulun oppiaineita arvioidaan, mutta niissä ei tunnu olevan samaa jatkuvaa hinkua löytää alan uusia (kotimaisiakaan) tähtiä.
Ainakin silloin kasarilla ja ysärillä koululiikunta oli about ainoa aine, jossa ei edes yritetty opettaa mitään: joko olit hyvä tai sitten pohjasakkaa.
-
Mitenhän kävis jos nuorten henkisestä kunnosta oltaisiin yhtä huolissaan kuin fyysisestä?
Tasaisin väliajoin saa lukea, miten nuoret ovat rapakunnossa ja miten nyt sitten armeijassa pärjätään ja miten sen takia koululiikunta on tärkeää, mutta enpä muista nähneeni päivittelyä ihmissuhde- ja tunnetaidoista tai hyvästä elämänhallinnasta, joita kouluissa taidetaan opettaa vielä vähemmän kuin erilaisia juoksuharjoitteita.
Tämä ajatus syntyi aamulla kun mielessä oli viime yönä ollut urheiluilhmisten joulu, eli Superbowl (jota en toki seurannut, mutta olen varma että ihan hyvin urheilivat) ja sitä kautta sitten ajatukset kulkeutuivat roolipeleihin ja siihen, minkälainen nettovaikutus harrastuksene olisi, jos kaikki lapset laitettaisiin koluamaan luolastoja samalla pieteetillä kuin jahtaamaan palloja ja kiekkoja? Roolipelaamisen positiivisista henkisistä ja sosiaalisista vaikutuksista alkaa kuitenkin olla jo aika hyvä määrä tutkimustietoa.
En toki osaa myöskään sanoa koululiikunnan nettovaikutuksesta ihmisten kiinnostukseen urheilusta, mutta tiedän, etten ole ihan ainoa jolle se oli viimeinen niitti tappamaan kiinnostuksen koko hommaan.
Nuorten fyysisestä kunnosta ollaan huolissaan, mutta sen eteen ollaan valmiita tekemään: ei mitään. Siitä ollaan huolissaan vain paheksuntamielessä.
-
Ainakin silloin kasarilla ja ysärillä koululiikunta oli about ainoa aine, jossa ei edes yritetty opettaa mitään: joko olit hyvä tai sitten pohjasakkaa.
@arzi Meillä se oli musiikki. Tunnista toiseen vain levyraateja oppilaiden tuomasta musiikista: tytöiltä diskoa, pojilta tukkaheviä, ja sukupuolen mukaan piti jokaisen äänestää tai tuli siituun. Koska poikia oli enemmistö, tukkahevi voitti aina.
-
@arzi Meillä se oli musiikki. Tunnista toiseen vain levyraateja oppilaiden tuomasta musiikista: tytöiltä diskoa, pojilta tukkaheviä, ja sukupuolen mukaan piti jokaisen äänestää tai tuli siituun. Koska poikia oli enemmistö, tukkahevi voitti aina.
Meillä kyllä ainakin nyt laulettiin ja soitettiin jotain nokkahuilua. Toki siinäkin ehkä se opettaminen oli melko vähänlaista, mut semmoista jakoa hyviin ja huonoihin ei ollut samalla tavalla kuin liikunnassa.
-
Meillä kyllä ainakin nyt laulettiin ja soitettiin jotain nokkahuilua. Toki siinäkin ehkä se opettaminen oli melko vähänlaista, mut semmoista jakoa hyviin ja huonoihin ei ollut samalla tavalla kuin liikunnassa.
@arzi Ala-asteella meilläkin saattoi olla jotain yritystä. Yläaste (1982–85) meni levyraateillessa, ja lukiossa sen jälkeisinä vuosina taisi olla niin, että valittiin joko musiikki tai kuvis, koska en siellä muista musiikin tunneilla enää pitkästyneeni.
-
@arzi Ala-asteella meilläkin saattoi olla jotain yritystä. Yläaste (1982–85) meni levyraateillessa, ja lukiossa sen jälkeisinä vuosina taisi olla niin, että valittiin joko musiikki tai kuvis, koska en siellä muista musiikin tunneilla enää pitkästyneeni.
@arzi Tosin ala-asteeltakin muistan, että vaikka lauluKOKEITA oli, mitään laulunOPETUSTA ei todellakaan. Sitä oli vain geneettisesti hyvä tai huono ja sillä selvä, aivan kuten liikunnassa. Vuodesta toiseen sai saman arvosanan, joka oli ojennettu jo syntymässä.
-
@arzi Tosin ala-asteeltakin muistan, että vaikka lauluKOKEITA oli, mitään laulunOPETUSTA ei todellakaan. Sitä oli vain geneettisesti hyvä tai huono ja sillä selvä, aivan kuten liikunnassa. Vuodesta toiseen sai saman arvosanan, joka oli ojennettu jo syntymässä.
Se on kyllä totta, että mitään lauluopetusta ei ollut (tai en ainakaan muista) ja laulukokeet olivat aina ahdistavia sen takia.
-
Mitenhän kävis jos nuorten henkisestä kunnosta oltaisiin yhtä huolissaan kuin fyysisestä?
Tasaisin väliajoin saa lukea, miten nuoret ovat rapakunnossa ja miten nyt sitten armeijassa pärjätään ja miten sen takia koululiikunta on tärkeää, mutta enpä muista nähneeni päivittelyä ihmissuhde- ja tunnetaidoista tai hyvästä elämänhallinnasta, joita kouluissa taidetaan opettaa vielä vähemmän kuin erilaisia juoksuharjoitteita.
Tämä ajatus syntyi aamulla kun mielessä oli viime yönä ollut urheiluilhmisten joulu, eli Superbowl (jota en toki seurannut, mutta olen varma että ihan hyvin urheilivat) ja sitä kautta sitten ajatukset kulkeutuivat roolipeleihin ja siihen, minkälainen nettovaikutus harrastuksene olisi, jos kaikki lapset laitettaisiin koluamaan luolastoja samalla pieteetillä kuin jahtaamaan palloja ja kiekkoja? Roolipelaamisen positiivisista henkisistä ja sosiaalisista vaikutuksista alkaa kuitenkin olla jo aika hyvä määrä tutkimustietoa.
En toki osaa myöskään sanoa koululiikunnan nettovaikutuksesta ihmisten kiinnostukseen urheilusta, mutta tiedän, etten ole ihan ainoa jolle se oli viimeinen niitti tappamaan kiinnostuksen koko hommaan.
@arzi Maailma on varmaan erilainen mielenterveysammattilaisen silmin, mutta mun näkökulmasta nuorten pahoinvoinnista kirjoitetaan hyvinkin paljon mm. tunnetaito-opetuksen puutteiden ja (epäillyn) heikentyneen millon minkäkin kyvyn näkökulmista. Ja onhan sitä tunnetaitojen ja kaveritaitojen opetusta ja elämäntapavalistusta kouluihin lisättykin - ei aina hyvällä menestyksellä, kylläkään, mutta yritetty on.
-
Olen erimieltä tuosta, etteikö ihmissuhde- ja tunnetaidoilla olisi käyttöä aikuisten maailmassa, nehän ovat kuitenkin aika perustavanlaatuisia taitoja kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä, sekä töissä, että vapaalla.
Se voi kyllä olla, että ainakaan meille keski-ikäisille (nuoremmista en osaa sano) niitä ei missään opetettu, joten me ei niistä osata oikein puhua.
@arzi @turmalina Se, ei ole käyttöä samalla tavalla koska aikuisilla ei ole niitä taitoja ja ne ei ”pelaa samoilla säännöillä” joten pitää käytännössä oppia se tunnetaidottomien koliikkiaikuisten malli että pärjää.
