Morren ja @Turre :n leffakerhossa tänään allekirjoittaneen äkillinen suunnanmuutos.
-
Morren ja @Turre :n leffakerhossa tänään allekirjoittaneen äkillinen suunnanmuutos. Piti valita tyystin toinen elokuva, mutta kun The Ritual (2017) pomppasi Netflixistä silmille, niin päätinkin valita sen. (Meillä siis vuoroviikkoperiaate.)
The Ritual perustuu Adam Nevillen samannimiseen kauhuromaaniin (en ole lukenut). Keski-ikäisistä miehistä koostuva kaveriporukka suunnittelee jonkinlaista poikainreissua. Yksi tyypeistä ehdottaa vaellusta Ruotsissa, muut suhtautuvat nihkeästi. Tilanne jää auki, kun ehdottajatyyppi ja Luke (Rafe Spall) lähtevät viinakauppaan. Viinakaupassa tapahtuu ryöstö, jossa ehdottajatyyppi tapetaan.
Puoli vuotta myöhemmin kaveriporukka on tosiaan päättänyt lähteä Ruotsiin vaellusreissulle tapetun ystävänsä muistoksi. Vaellusreissulla alkaa sitten sattua ja tapahtua.
Elokuva oli suorastaan mainio puoleenväliin asti. Hyvää tunnelmaa, hauskaa sanailua, sopivan synkkiä maisemia (saattaa olla jopa oikeasti Ruotsissa kuvattu). Pienillä uskottavuuksilla tunnelmaa syvennettiin hienosti. Enpä muista, milloin olisin nähnyt kauhuelokuvan, jossa joku tosiaan kusee alleen. Syntyi pienet ja mukavat Blair Witch Project -vibat.
Luken syyllisyyden tunto kaverinsa kuolemasta oli todella hyvä ja hyvin motivoitu. Se riipi hienosti koko porukkaa.
Vähän puolenvälin jälkeen pakka alkoi kuitenkin hajota. Esimerkiksi vaeltajien kamat unohtuivat jonnekin kokonaan, vaikka hetki sitten oli sanottu, ettei niitä passaa jättää mihinkään. Yksi loukkaantunut käytti välillä keppiä, välillä ei. Alun perin hän loukkasi nilkkansa, mutta jossain vaiheessa se olikin vaihtunut polveksi. Irtonaisia langanpätkiä jäi siis liikaa.
Loppupuolella löytyi tietysti muinaista jotunia, Lokin äpärää, palvova porukka, joka halusi porukasta kaksi jäljelle jäänyttä uhreikseen.
Elokuva loppui vähän turhan veitsellä leikaten.Ylipäätään annamme plussaa hyvästä kestosta. 1 h 34 min riitti vallan mainiosti. Hirviö jotun oli tehty varsin hyvin.
Semmoinen kolmen tähden hyvä läjäys. Sopi myös meikäläiselle, joka ei (kaikesta huolimatta) ole kovin kummoinen kauhuleffojen ystävä ja kuluttaja. Nautin nämä mieluummin kirjoina. Tähän saatan palatakin kirjana, sillä luulen että muillakin hahmoilla oli omat haamunsa, jotka nyt jäivät vain roikkumaan ilmaan.
-
R ActivityRelay shared this topic
-
Morren ja @Turre :n leffakerhossa tänään allekirjoittaneen äkillinen suunnanmuutos. Piti valita tyystin toinen elokuva, mutta kun The Ritual (2017) pomppasi Netflixistä silmille, niin päätinkin valita sen. (Meillä siis vuoroviikkoperiaate.)
The Ritual perustuu Adam Nevillen samannimiseen kauhuromaaniin (en ole lukenut). Keski-ikäisistä miehistä koostuva kaveriporukka suunnittelee jonkinlaista poikainreissua. Yksi tyypeistä ehdottaa vaellusta Ruotsissa, muut suhtautuvat nihkeästi. Tilanne jää auki, kun ehdottajatyyppi ja Luke (Rafe Spall) lähtevät viinakauppaan. Viinakaupassa tapahtuu ryöstö, jossa ehdottajatyyppi tapetaan.
Puoli vuotta myöhemmin kaveriporukka on tosiaan päättänyt lähteä Ruotsiin vaellusreissulle tapetun ystävänsä muistoksi. Vaellusreissulla alkaa sitten sattua ja tapahtua.
Elokuva oli suorastaan mainio puoleenväliin asti. Hyvää tunnelmaa, hauskaa sanailua, sopivan synkkiä maisemia (saattaa olla jopa oikeasti Ruotsissa kuvattu). Pienillä uskottavuuksilla tunnelmaa syvennettiin hienosti. Enpä muista, milloin olisin nähnyt kauhuelokuvan, jossa joku tosiaan kusee alleen. Syntyi pienet ja mukavat Blair Witch Project -vibat.
Luken syyllisyyden tunto kaverinsa kuolemasta oli todella hyvä ja hyvin motivoitu. Se riipi hienosti koko porukkaa.
Vähän puolenvälin jälkeen pakka alkoi kuitenkin hajota. Esimerkiksi vaeltajien kamat unohtuivat jonnekin kokonaan, vaikka hetki sitten oli sanottu, ettei niitä passaa jättää mihinkään. Yksi loukkaantunut käytti välillä keppiä, välillä ei. Alun perin hän loukkasi nilkkansa, mutta jossain vaiheessa se olikin vaihtunut polveksi. Irtonaisia langanpätkiä jäi siis liikaa.
Loppupuolella löytyi tietysti muinaista jotunia, Lokin äpärää, palvova porukka, joka halusi porukasta kaksi jäljelle jäänyttä uhreikseen.
Elokuva loppui vähän turhan veitsellä leikaten.Ylipäätään annamme plussaa hyvästä kestosta. 1 h 34 min riitti vallan mainiosti. Hirviö jotun oli tehty varsin hyvin.
Semmoinen kolmen tähden hyvä läjäys. Sopi myös meikäläiselle, joka ei (kaikesta huolimatta) ole kovin kummoinen kauhuleffojen ystävä ja kuluttaja. Nautin nämä mieluummin kirjoina. Tähän saatan palatakin kirjana, sillä luulen että muillakin hahmoilla oli omat haamunsa, jotka nyt jäivät vain roikkumaan ilmaan.
@hannamorre @Turre Annoin kirjalle 2
kuusi vuotta sitten. Ei Nevillin paras kirja lähellekään. -
@hannamorre @Turre Annoin kirjalle 2
kuusi vuotta sitten. Ei Nevillin paras kirja lähellekään. -
@hannamorre @Turre Banquet for the Damned (esikoisteos) tai ehkä myös Apartment 16.
