#luettuja Aleksi Stenberg: Kunnian kantaja

#luettuja Aleksi Stenberg: Kunnian kantaja

Olen sitä sorttia, joka lukee hyllyssä olevia kirjoja välillä uusiksi. Nyt halusin tarttua tähän fantasiaromaaniin, sillä muistin pitäneeni siitä kovasti ensi lukemalla, ja halusin nähdä, miten se toimii uusiokierroksella.

Kirjassa nimittäin on puolenvälin jälkeen käänne (jota ei parane spoilata), joka ainakin minut sai tarkastelemaan omia oletuksiani ja lukutottumuksiani tarpeellisella, mutta vähän epämukavalla tavalla. Hieman siis jännitti, miten homma kantaa nyt, kun käänteen jo tietää.

Mutta kantoihan se. Oli oikeastaan aika jännä nähdä, kuinka käänne oli pohjustettu, kun nyt tiesi, missä siihen viitataan. Muuten en todellakaan muistanut tarinasta kaikkia loikkia. Itse asiassa jopa ilmeisesti sekoitin sitä johonkin toiseen sittemmin lukemaani, koska olin lopussa hämmentynyt, että "Eikö tässä ollutkaan X?"

Kunnian kantajan päähenkilö on vielä alussa nimetön, palkkamiekkana toimiva ritari. Tarina alkaa hänen rakastettunsa hautaroviolta. Ja jotta harmi ei olisi tarpeeksi suuri, ritari saa heti seuraavana päivänä kaksi kirjettä: toisen isältään, josta hän ei ole kuullut kahdeksaan vuoteen, toisen edelliseltä työnantajaltaan, joka ei ole kovinkaan tyytyväinen siihen, kuinka viimeisin reissu päättyi... Selvitäkseen vähemmällä ritari päättää suunnata tapaamaan isäänsä, mutta matkaan tulee yksi jos toinenkin mutka.

Kunnian kantaja on oikein pätevää, sujuvaa ja hyvin kirjoitettua seikkailufantasiaa. Pikkuisen romantiikkaa ja noituutta, vähän enemmän miekkailua ja juonittelua. Tämän luki oikein mielellään uudestaankin (ja kyllä, yleisö vähän niinku vaatii sitä seuraavaa osaa, mutta ei mitään paineita, @saruwine ). Omakustanteisesti julkaistu kirja ei ole saanut ihan ansaitsemaansa näkyvyyttä, joten rynnätkääpäs nyt mastodonin fantasiaihmiset suurin joukoin kirjastoon tai BoD:n kirjakauppaan. Kunnian kantajan kanssa viettää mukavan lukuhetken.

#kirjamastodon