Katsoin pari viikkoa sitten Bruce Springsteen elokuvan Deliver me from nowhere.

Katsoin pari viikkoa sitten Bruce Springsteen elokuvan Deliver me from nowhere. Elokuva oli todella outo, päähenkilö Bruce vaikutti lähinnä ahdistuneelta kusipäältä joka ei nauttinut musiikin tekemisestä, eikä oikein osannut tehdä maineella ja mammonalla mitään.

Nyt katson tätä Bob Dylan elokuvaa ja sama juttu. Bob vääntää musaa samanlaisella pakkopullainholla kuin Alepan hyllyttäjä herää aamuviideltä lähteäkseen töihin väistelemään liekkipiponistejä.

Mikä homma?