En näköjään pääse somesovellusprojektin koodaamisessa eteenpäin edes aloittamalla ihan sen perusjutuista.

Noniin, tämän ketjun kirjoittaminen taisikin selkeyttää asiaa mulle jo aika paljon.

Ou jee. Kasassa jo 200–300 (uutta) riviä enimmäkseen luurankokoodia huolimatta melkoisista keskittymisvaikeuksista. 🦴

Onkohan tämä jo liioittelua?

Nyt koodia on jo melkein 600 riviä, mutta varmaan puolet siitä lienee jotain harhapolkuja, jotka joutaa poistaa sitten joskus. Tuli vähän kirjoitettua jo ekaa toiminnallisuuttakin, eikä pelkkiä tyhjiä määrittelyjä ja muita luita.

Samalla siinä tuli myös ensimmäistä kertaa ikinä kirjoitetuksi async Rustia, kun ajattelin että se varmaan yksinkertaistaa asioita. Vähän kyllä jännittää, että mitä siitäkin tulee lopulta. En ole ennen uskaltanut siihen koskea.

@nen async rustissa on sit sellanen ärsyttävä sudenkuoppa et kun alat tarvimaan Mutexia datan säilöön, ni muista käyttää async runtimen ( tokio? ) omaa Mutexia, ei std: : sync: : Mutex. Mä kompastun tohon joka hemmetin kerta.

Nyt koodia on jo melkein 600 riviä, mutta varmaan puolet siitä lienee jotain harhapolkuja, jotka joutaa poistaa sitten joskus. Tuli vähän kirjoitettua jo ekaa toiminnallisuuttakin, eikä pelkkiä tyhjiä määrittelyjä ja muita luita.

Samalla siinä tuli myös ensimmäistä kertaa ikinä kirjoitetuksi async Rustia, kun ajattelin että se varmaan yksinkertaistaa asioita. Vähän kyllä jännittää, että mitä siitäkin tulee lopulta. En ole ennen uskaltanut siihen koskea.

En tiedä miten näin pääsi taas käymään, mutta lähitulevaisuudessa edessä hieman koodin selkiyttämistä...

Tämä kun ei mitään hankalaa matikkaa ole, niin koodin pitäisi olla minusta mahdollista tiivistää näytölle kerralla mahtuvaksi funktioproosaksi, joka on helpompi tajuta ja tarkistaa.

Rivejä tuli naputeltua tänään lisää sellaiset 26% ja pakattuna koodia 18%. Jotain taisin poistaakin, eli suht tuottoisa päivä.

Välillä meinasin jäädä taas kunnon jumiin, mutta sängyssä silmät kiinni makoilu auttoi. Hoksasin virheitä ja unohtamiani juttuja siinä pötkötellessä.

On tullut tässä kyllä mieleen, että aloitinkohan koko projektin teknisesti vaikeimmasta osasta, kun päätin kirjoittaa palvelinten kanssa keskustelemiseen liittyvän koodin ensin. Varmaan pitkästyttävin se ainakin on.

RE: https://mementomori.social/@nen/115990307530141543

Muistaakseni osasin vuosia sitten aika hyvin välttää tämmöiset tilanteet ennakkoon, ja olin välillä aika ylpeäkin koodistani. Harmi etten vain enää muista, miten sen silloin tein.

Toki tämänkertainen pulma on ollut aika monimutkainen sillä tavalla, että sitä on lähtökohtaisestikin ollut mahdoton mahduttaa omaan päähän edes osissa ilman että aina jotain unohtaa huomioida. Tässä voisikin olla hyvä paikka suunnittelutyökalulle, joka helpottaisi asioiden välisten riippuvuuksien hallintaa ja hahmottamista. Jotain, johon voi kaataa aivoista suoraan kaiken tajunnanvirran mahdollisimman vapaamuotoisesti ja sitten jäsentää, piirtää karttoja ja kaavioita, sitoa jotenkin koodiin ja tarkistaa että rakenne noudattaa suunnitelmaa.

Nyt on paljon parempi. Tuo kahdesti viitattu silmukkafunktiokin on pilkottu pienempiin osiin.

Jaa-a, taidanpa kirjoittaa puolet taas uusiksi puhtaalta pöydältä...

Tuhannen rivin merkkipaalu lähestyy taas ja tällä kertaa ei tunnu siltä, että pitää kirjoittaa kaikki tai puolet uusiksi.

Hauska muuten: jos mittaa koodin määrää pakkausalgoritmilla, niin koodia lisätessä saattaa koko pienentyä, kuten äsken kävi.

Tunnistin, että nämä actorit on se mitä olen koko ajan ollut tekemässä, ja otin mallia, että miten ne kannattaa toteuttaa: https://ryhl.io/blog/actors-with-tokio/

Aijettä, nyt on kiva. Pelottava tuhat riviä meni vihdoin eilen rikki ja tuntuu että koodi paranee joka raapaisulla. Harmi etten oikein tiedä, miten tätä voisi testata jo tässä vaiheessa mielekkäästi.

Taas sain hyviä oivalluksia sängyssä heräillessä. Koodi selkeytyi ja lyheni. Vastaavaa tuskin olisi tapahtunut, jos olisin sivuuttanut aiemman koodin kanssa tuskailun ja ulkoistanut ongelmanratkaisun tylsimmät vaiheet vaikkapa jollekin tehokkaalle orpojenmurskaajatekstitursottimelle.

Abstrakti ajattelu on liian ilmaisuvoimaista, jotta pelkästään se riittäisi toimivaan suunnitelmaan. Siinä on liikaa vapauksia. Se auttaa suunnistamaan, mutta ei kerro millaista maastossa on edetä ja mitä käytännön komplikaatioita ja rajoitteita mihinkin paikkaan liittyy. Tarvii työntää kädet saveen, kokea ja kokeilla.

Tämän nyt tiesin valmiiksi, mutta tulipa taas mieleen tästä mun ähinästä, ja miten projekti on ollut melko sekavaa kohellusta, joka on vähitellen selkiytynyt. *LOKSAHTELUN ääniä*

Abstrakti ajattelu on liian ilmaisuvoimaista, jotta pelkästään se riittäisi toimivaan suunnitelmaan. Siinä on liikaa vapauksia. Se auttaa suunnistamaan, mutta ei kerro millaista maastossa on edetä ja mitä käytännön komplikaatioita ja rajoitteita mihinkin paikkaan liittyy. Tarvii työntää kädet saveen, kokea ja kokeilla.

Tämän nyt tiesin valmiiksi, mutta tulipa taas mieleen tästä mun ähinästä, ja miten projekti on ollut melko sekavaa kohellusta, joka on vähitellen selkiytynyt. *LOKSAHTELUN ääniä*

@nen kiinnostava ketju! Substanssista en ymmärrä riittävästi pysyäkseni perillä sanoistasi, mutta on ilo lukea, miten kuvaat prosessiasi, varsinkin tämä viimeisin.

Oon vain harrastelija, mutta ajattelen että koodaaminen on ensisijaisesti monimutkaisten asioiden palastelua niin pieniksi ja selkeiksi erillisiksi osiksi, että ihmisen rajallinen käsityskyky voi ymmärtää jokaisen niistä yksitellen. Samoin osien välisten yhteyksien pitäisi olla riittävän yksinkertaisia, jotta niitäkin voi käsittää järjellä.