Vuoden neljä ensimmäistä viikonloppua sai levätä ja nukkua omassa kodissaan niin kuin halusi.

Vuoden neljä ensimmäistä viikonloppua sai levätä ja nukkua omassa kodissaan niin kuin halusi. Se loppui viime sunnuntaina kun naapurit palasivat kotiinsa. Lattian hakkaaminen alkoi tänäänkin ennen kuutta ja koiran räksytys vähän sen jälkeen.

Kun mainitsin eilisessä töötissä puhelustani asiakaspalveluun, kyseessä oli puhelu vuokranantajalleni Lumolle. Koska isännöitsijä kieltäytyy yksiselitteisesti näkemästä ongelmaa eikä aio tehdä sille mitään, päätin omassa ahdistuksen puuskassani yrittää löytää asiakaspalvelun kautta hänen yläpuolella olevaa henkilöä jolla kiinnostusta löytyy.

Ystävällinen asiakaspalvelija vastasi hätähuutoni, että heillä on jonkinlainen prosessi tällaisiin tilanteisiin. Isännöitsijän yläpuolella on ilmeisesti kokonainen osasto ja hän neuvoi minua laittamaan asiani sähköpostitse, jonka hän voisi sitten eskaloida ylöspäin. Sen tein yhdessä puolisoni kanssa. Tämä on viimeinen yritys saada ongelmaan ratkaisu.

Oliko tämä kaikki pelkkää "pidetään asiakas hiljaisena"-puhetta? En tiedä. Sen näyttää aika ja sitä on vähän. Aloimme jo joulukuussa etsiä uutta kotia ja muutamme heti kun sopiva löytyy. Emme haluaisi, koska tämä asunto on meille ihan täydellinen ja muuttaminen on perseestä.

Mutta jos päädymme muuttamaan, aion kirjoittaa tästä samanlaisen selonteon, jonka tein aikaisemmasta sekoilusta liittyen kuormapyöräni pysäköintiin. Olen niin kyllästynyt melun normalisointiin, etten jaksa olla hiljaa.

On käsittämätöntä, kuinka pitkälle muiden ihmisten häiritseminen on normalisoitu. Niillä ihmisillä, jotka joutuvat kärsimään muiden metelöinnistä, on usein aivan järkyttävä todistustaakka harteillaan. Ongelma kuitataan toteamalla, että pitää sietää normaaleja asumisen ääniä. Ja juuri se on se ongelma. Se, mikä määritellään normaaliksi, on aivan vituillaan. Oikeus laadukkaisiin yöuniin ja oman kodin rauhaan on kutistettu paljon pienemmäksi kuin oikeus meluamiseen.

Kyllä, olen ahdistunut. Pahoittelen avautumista.

Blokkaan jokaisen, joka kommentoi jotain omakotitaloon muuttamisesta.

Vuoden neljä ensimmäistä viikonloppua sai levätä ja nukkua omassa kodissaan niin kuin halusi. Se loppui viime sunnuntaina kun naapurit palasivat kotiinsa. Lattian hakkaaminen alkoi tänäänkin ennen kuutta ja koiran räksytys vähän sen jälkeen.

Kun mainitsin eilisessä töötissä puhelustani asiakaspalveluun, kyseessä oli puhelu vuokranantajalleni Lumolle. Koska isännöitsijä kieltäytyy yksiselitteisesti näkemästä ongelmaa eikä aio tehdä sille mitään, päätin omassa ahdistuksen puuskassani yrittää löytää asiakaspalvelun kautta hänen yläpuolella olevaa henkilöä jolla kiinnostusta löytyy.

Ystävällinen asiakaspalvelija vastasi hätähuutoni, että heillä on jonkinlainen prosessi tällaisiin tilanteisiin. Isännöitsijän yläpuolella on ilmeisesti kokonainen osasto ja hän neuvoi minua laittamaan asiani sähköpostitse, jonka hän voisi sitten eskaloida ylöspäin. Sen tein yhdessä puolisoni kanssa. Tämä on viimeinen yritys saada ongelmaan ratkaisu.

Oliko tämä kaikki pelkkää "pidetään asiakas hiljaisena"-puhetta? En tiedä. Sen näyttää aika ja sitä on vähän. Aloimme jo joulukuussa etsiä uutta kotia ja muutamme heti kun sopiva löytyy. Emme haluaisi, koska tämä asunto on meille ihan täydellinen ja muuttaminen on perseestä.

Mutta jos päädymme muuttamaan, aion kirjoittaa tästä samanlaisen selonteon, jonka tein aikaisemmasta sekoilusta liittyen kuormapyöräni pysäköintiin. Olen niin kyllästynyt melun normalisointiin, etten jaksa olla hiljaa.

On käsittämätöntä, kuinka pitkälle muiden ihmisten häiritseminen on normalisoitu. Niillä ihmisillä, jotka joutuvat kärsimään muiden metelöinnistä, on usein aivan järkyttävä todistustaakka harteillaan. Ongelma kuitataan toteamalla, että pitää sietää normaaleja asumisen ääniä. Ja juuri se on se ongelma. Se, mikä määritellään normaaliksi, on aivan vituillaan. Oikeus laadukkaisiin yöuniin ja oman kodin rauhaan on kutistettu paljon pienemmäksi kuin oikeus meluamiseen.

Kyllä, olen ahdistunut. Pahoittelen avautumista.

Blokkaan jokaisen, joka kommentoi jotain omakotitaloon muuttamisesta.

@saaste Ihmispersenaapurit on kyllä yksi vitsaus. Voimia ja toivottavasti asiat ratkeaa mahdollisimman hyvällä ja nopealla tavalla.

Onneksi yhteiskuntana ollaan sentään otettu joitakin varovaisia ja haparoivia askelia. Täällä asoy kaavailee tupakointikieltoa

Eikä paskat naapurit paranna tapojaan asuessaan omakotitalossa. Isommat tilat mahdollistaa isomman häiriköinnin.

Vuoden neljä ensimmäistä viikonloppua sai levätä ja nukkua omassa kodissaan niin kuin halusi. Se loppui viime sunnuntaina kun naapurit palasivat kotiinsa. Lattian hakkaaminen alkoi tänäänkin ennen kuutta ja koiran räksytys vähän sen jälkeen.

Kun mainitsin eilisessä töötissä puhelustani asiakaspalveluun, kyseessä oli puhelu vuokranantajalleni Lumolle. Koska isännöitsijä kieltäytyy yksiselitteisesti näkemästä ongelmaa eikä aio tehdä sille mitään, päätin omassa ahdistuksen puuskassani yrittää löytää asiakaspalvelun kautta hänen yläpuolella olevaa henkilöä jolla kiinnostusta löytyy.

Ystävällinen asiakaspalvelija vastasi hätähuutoni, että heillä on jonkinlainen prosessi tällaisiin tilanteisiin. Isännöitsijän yläpuolella on ilmeisesti kokonainen osasto ja hän neuvoi minua laittamaan asiani sähköpostitse, jonka hän voisi sitten eskaloida ylöspäin. Sen tein yhdessä puolisoni kanssa. Tämä on viimeinen yritys saada ongelmaan ratkaisu.

Oliko tämä kaikki pelkkää "pidetään asiakas hiljaisena"-puhetta? En tiedä. Sen näyttää aika ja sitä on vähän. Aloimme jo joulukuussa etsiä uutta kotia ja muutamme heti kun sopiva löytyy. Emme haluaisi, koska tämä asunto on meille ihan täydellinen ja muuttaminen on perseestä.

Mutta jos päädymme muuttamaan, aion kirjoittaa tästä samanlaisen selonteon, jonka tein aikaisemmasta sekoilusta liittyen kuormapyöräni pysäköintiin. Olen niin kyllästynyt melun normalisointiin, etten jaksa olla hiljaa.

On käsittämätöntä, kuinka pitkälle muiden ihmisten häiritseminen on normalisoitu. Niillä ihmisillä, jotka joutuvat kärsimään muiden metelöinnistä, on usein aivan järkyttävä todistustaakka harteillaan. Ongelma kuitataan toteamalla, että pitää sietää normaaleja asumisen ääniä. Ja juuri se on se ongelma. Se, mikä määritellään normaaliksi, on aivan vituillaan. Oikeus laadukkaisiin yöuniin ja oman kodin rauhaan on kutistettu paljon pienemmäksi kuin oikeus meluamiseen.

Kyllä, olen ahdistunut. Pahoittelen avautumista.

Blokkaan jokaisen, joka kommentoi jotain omakotitaloon muuttamisesta.

@saaste Itselläni on ollut montakin häirikköalkoholistinaapuria jotka aiheuttivat monenlaisia ongelmia. Naapureitten terrorisointi loppui vasta kuolemaan tai siihen että vastikkeet oli maksamatta. Oli pitkiä viikkoja, kuukausia ja vuosia odotella miksi taloyhtiö ei tee mitään.

Nyt kun olen taloyhtiön hallituksessa niin näen että aika kömpelöt aseet on siellä käytössä jonkun yhden metelöivän asukkaan hiljentämiseen. Meidän asukaslaeissa on jotain vikaa.

@Timalane @saaste Olen ollut yli vuosikymmenen mukana kerrostalomme hallituksessa ja siinä aikana on mahtunut monenlaista häiriöhörhöä pelkästään omaan rappuumme.

Olen huomannut kaksi ongelmaa, tiedon kulun sekä taloyhtiön keinot puuttua ongelmiin:

Asukkaat eivät kerro ongelmista vastaaville tahoille tai tieto ei kulje eteenpäin hallitukselle. Ongelma-asuntojen omistajat eivät saa tietoa häiriöistä.

Ja taloyhtiön keinot puuttua on rajalliset. Asukkaiden pitäisi saada kerättyä tarkat tiedot häiriöistä tai asukkaan tehtävä jotain mikä oikeuttaa viralliseen valitukseen. Näitä pitäisi saada kaksi vuoden sisään jotta raskas haltuunottoprosessi käynnistyisi.

Kaikki tapaukset on ratkenneet joko osakkaiden toimilla sen jälkeen kun ovat saaneet tiedon asukkaiden toimista tai sitten asukkaiden maksamattomien vuokrien kautta.

Vuoden neljä ensimmäistä viikonloppua sai levätä ja nukkua omassa kodissaan niin kuin halusi. Se loppui viime sunnuntaina kun naapurit palasivat kotiinsa. Lattian hakkaaminen alkoi tänäänkin ennen kuutta ja koiran räksytys vähän sen jälkeen.

Kun mainitsin eilisessä töötissä puhelustani asiakaspalveluun, kyseessä oli puhelu vuokranantajalleni Lumolle. Koska isännöitsijä kieltäytyy yksiselitteisesti näkemästä ongelmaa eikä aio tehdä sille mitään, päätin omassa ahdistuksen puuskassani yrittää löytää asiakaspalvelun kautta hänen yläpuolella olevaa henkilöä jolla kiinnostusta löytyy.

Ystävällinen asiakaspalvelija vastasi hätähuutoni, että heillä on jonkinlainen prosessi tällaisiin tilanteisiin. Isännöitsijän yläpuolella on ilmeisesti kokonainen osasto ja hän neuvoi minua laittamaan asiani sähköpostitse, jonka hän voisi sitten eskaloida ylöspäin. Sen tein yhdessä puolisoni kanssa. Tämä on viimeinen yritys saada ongelmaan ratkaisu.

Oliko tämä kaikki pelkkää "pidetään asiakas hiljaisena"-puhetta? En tiedä. Sen näyttää aika ja sitä on vähän. Aloimme jo joulukuussa etsiä uutta kotia ja muutamme heti kun sopiva löytyy. Emme haluaisi, koska tämä asunto on meille ihan täydellinen ja muuttaminen on perseestä.

Mutta jos päädymme muuttamaan, aion kirjoittaa tästä samanlaisen selonteon, jonka tein aikaisemmasta sekoilusta liittyen kuormapyöräni pysäköintiin. Olen niin kyllästynyt melun normalisointiin, etten jaksa olla hiljaa.

On käsittämätöntä, kuinka pitkälle muiden ihmisten häiritseminen on normalisoitu. Niillä ihmisillä, jotka joutuvat kärsimään muiden metelöinnistä, on usein aivan järkyttävä todistustaakka harteillaan. Ongelma kuitataan toteamalla, että pitää sietää normaaleja asumisen ääniä. Ja juuri se on se ongelma. Se, mikä määritellään normaaliksi, on aivan vituillaan. Oikeus laadukkaisiin yöuniin ja oman kodin rauhaan on kutistettu paljon pienemmäksi kuin oikeus meluamiseen.

Kyllä, olen ahdistunut. Pahoittelen avautumista.

Blokkaan jokaisen, joka kommentoi jotain omakotitaloon muuttamisesta.

Sain vastauksen Lumolta: "Kiitos viestistäsi. Välitin viestisi talon isännöitsijälle."

Viestin, jossa kritisoin hänen toimintaansa ja kerroin etsiväni apua jostain hänen yläpuoleltaan.

Kiitoksia kovasti.

@saaste
Aika käsittämätöntä toimintaa