Mä oon tässä viime kuukausina opetellut lukemaan ja kirjotin tästä blogiini tossa viime vuoden puolella.
-
Mä oon tässä viime kuukausina opetellut lukemaan ja kirjotin tästä blogiini tossa viime vuoden puolella.
https://keacook.fi/learning-to-read-at-36/
Mutta. Tarkoitus ei ollu tulla mainostamaan mun blogia vaan hehkuttamaan sitä mitä oon tässä tajunnut. Luen parhaillaan Sylvia Plathin The Bell Jaria. Virginia Woolf on ollut mun idoli monella tapaa pitkään. Oon aina tykännyt ns. hulluista naisista. Lähinnä siksi että samaistun siihen.
Nyt kun taas hiljalleen opettelee lukemaan, niin on siistiä huomata, että ihmisiä, joiden aivot toimii samallai kun mun on ollut 30-luvulla ja 50-luvulla. Sillon me oltiin hulluja ja hysteerisiä naisia Nykyään ollaan toki yhä. Mutta ehkä maailma on muuttunut ja mua ei tarvitse lukita johonkin hullujenhuoneelle tai mulle ei anneta lobotomiaa (välillä kyl kiinnostelis).
Mulla on jotenkin vasta viime aikoina lävähtänyt naamalle se miten sillä diagnoosilla ei oo väliä. Ei oo väliä millä sanalla mä kuvailen itseäni tai millä sanalla lääkäri mut lokeroi. Sillä on väliä miten mä osaan ottaa tilaa ja pitää itsestäni huolta, ilman että hukutan itseni tähän maailmaan joka on rakennettu erilailla toimivien aivojen ehdoilla.
Oon pitkään epätoivoisesti halunnut saada jonkun diagnoosin, jolla lokeroida itseäni. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi mulla oli 14 vuotta ja se todettiin vääräksi.
Mutta monta vuotta terapiaa ja kaikki tämä on johtanut siihen, että sen sijaan että etsisin itselleni lokeron johon mahdun jostain diagnoosista, meen se edellä mitä mun keho ja mun aivot haluaa.
-
Mä oon tässä viime kuukausina opetellut lukemaan ja kirjotin tästä blogiini tossa viime vuoden puolella.
https://keacook.fi/learning-to-read-at-36/
Mutta. Tarkoitus ei ollu tulla mainostamaan mun blogia vaan hehkuttamaan sitä mitä oon tässä tajunnut. Luen parhaillaan Sylvia Plathin The Bell Jaria. Virginia Woolf on ollut mun idoli monella tapaa pitkään. Oon aina tykännyt ns. hulluista naisista. Lähinnä siksi että samaistun siihen.
Nyt kun taas hiljalleen opettelee lukemaan, niin on siistiä huomata, että ihmisiä, joiden aivot toimii samallai kun mun on ollut 30-luvulla ja 50-luvulla. Sillon me oltiin hulluja ja hysteerisiä naisia Nykyään ollaan toki yhä. Mutta ehkä maailma on muuttunut ja mua ei tarvitse lukita johonkin hullujenhuoneelle tai mulle ei anneta lobotomiaa (välillä kyl kiinnostelis).
Mulla on jotenkin vasta viime aikoina lävähtänyt naamalle se miten sillä diagnoosilla ei oo väliä. Ei oo väliä millä sanalla mä kuvailen itseäni tai millä sanalla lääkäri mut lokeroi. Sillä on väliä miten mä osaan ottaa tilaa ja pitää itsestäni huolta, ilman että hukutan itseni tähän maailmaan joka on rakennettu erilailla toimivien aivojen ehdoilla.
Oon pitkään epätoivoisesti halunnut saada jonkun diagnoosin, jolla lokeroida itseäni. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi mulla oli 14 vuotta ja se todettiin vääräksi.
Mutta monta vuotta terapiaa ja kaikki tämä on johtanut siihen, että sen sijaan että etsisin itselleni lokeron johon mahdun jostain diagnoosista, meen se edellä mitä mun keho ja mun aivot haluaa.
@Auroraresidue itse muodostettu käsitys esim AuDHDsta on parempi kuin lääketieteellinen.
Oman tahtotilan asettaminen vei kaksisuuntaisen partaalle, kun hällä väliä tavoiteeseen pääseminen ei tunnu mahdolliselta, todennäköisesti koska autisti ei voi unohtaa, vaan ainoastaan järjestellä ja lokeroida.
-
@Auroraresidue itse muodostettu käsitys esim AuDHDsta on parempi kuin lääketieteellinen.
Oman tahtotilan asettaminen vei kaksisuuntaisen partaalle, kun hällä väliä tavoiteeseen pääseminen ei tunnu mahdolliselta, todennäköisesti koska autisti ei voi unohtaa, vaan ainoastaan järjestellä ja lokeroida.
@RealFinoxy Niinpä. Hyvin sanottu. Mähän tulin tähän tulokseen että diagnoosilla ei oo väliä sen jälkeen kun said ADHD-diagnoosin ja olin purkanut elämästäni aivan jäätävän määrän rakenteita, jotka olin rakentanut että pärjään tässä yhteiskunnassa. Se diagnoosi ei oo se mikä mut maagisesti korjaa. Se ymmärrys omista aivoista, omien aivojen ja kehon tarpeiden ymmärtäminen ja maskien räjäyttäminen on se, millä mä rakennan itselleni kestävää elämää.
Tarkoitus ei oo mitenkään yleispätevästi sanoa että turha hakea diagnooseja, vaan koitin kommunkoida sitä ajatusta, että tärkeintä on tiedostaa onko diagnoosin tarve ulkoinen validaatio sille että sussa on muka jotain rikki (näin oli mulla ennen) ja joku muu vois sen korjata VAI sen takia, että saat parempia apukeinoja pärjätäksesi yhteiskunnassa, joka ei oo rakennettu meille.
-
R ActivityRelay shared this topic
