Digitaalisen kulttuuriperinnön apulaisprofessori Turun yliopistossa

@anulahtinen Suomessakin otettu näemmä käyttöön systeemi jossa 10v työn jälkeen pitää vaihtaa alaa ellei ole siihen mennessä sattunut aukeamaan sopivaa professuuria

@MKarhulahti Tässä on tosi paljon vaihtelua, mikä tekee myös tutkijapolkujen ennakoitavuuden hyvin vaikeaksi, mutta on ollut muutamia pettymyksiä lähipiirissä noiden aikarajojen takia. 00-luvulla kannustetiin väittelemään nuorena ja nopeasti, eräs ripeä kollega sit pettyi 2015 paikkeilla kun oli tenureihin sopimaton. Mutta on kyllä nykyään vakituinen professori.

@anulahtinen Muistelen, että ainakin Saksassa olisi ollut käytössä pitkään jo kansallisella tasolla vastaava systeemi, eli tenure pitäisi löytyä 5v väittelystä tms, muuten menettää pätevyyden hakea. En oikein keksi mikä säännön funktio on, mutta kai siinä yritetään (jostain syystä) kohdistaa hakuja tiettyyn ryhmään.

@MKarhulahti

En muista, kuka sanoi että "politiikan seuraukset ovat sen tarkoitus" tms. mutta jos siitä näkökulmasta katson kotimaisia tenure-prosesseja (jokainen lähinnä hum
aloilla seuraamani on Suomessa ollut tosi tapauskohtainen, koska resurssit on tosi pienet ja käytännössä jokainen tenurepaikka on jostain pois), niin tenure on antanut vakiintumismahdollisuuksia nuoremmille kollegoille, jotka muuten olisivat jääneet seniorimpien taakse.

Toisaalta tenurekausi on useimmille aika raskas (olin 3 vuotta siinä, kollega on ollut yli 8 vuotta!) ja käytännössä alemmalla statuksella ja palkalla joutuu sit kuitenkin yrittämään suoriutua täyden professuurin velvoitteista. Seuraamissani kotimaisissa tenureissa väittelyvuosiraja on vaihdellut 5-15 vuoden välillä. Hiukan sekavaa on sekin, millä perusteella joku katsotaan täyden tai apulaisprofessuurin väärtiksi (tuntuma tulee, että ulkomaisia kollegoja saatetaan roikottaa pidempään). Ja Aallon apulaisprofessuurikuvio on vielä jollain omalla tähteinvälisellä kiertoradalla, jonka kanssa olen ihan pihalla.