Königsbergin kyky rakastaa

Paul Königsberg on tunnollinen poikamies, joka asuu New Yorkissa ja työskentelee Gold & Kupfer LLC:n konttorissa arkistoimassa dokumentteja. Hän on työssään erinomainen, mistä todistavat vuosikymmenten varrella kertyneet kymmenet kuukauden työntekijä -tunnustukset. Königsberg on myös rutiiniensa vanki: hänen elämänsä kulkee tiukkoja raiteita, vailla muutoksia ja vaihtelua.

Niinpä kun avaruusoliot tekevät invaasion maapallolle, ihmisiä alkaa kadota ja tilalle tulee muukalaisia, Königsberg ei hätkähdä lainkaan, vaan jatkaa jääräpäisesti työskentelyä. Ei Königsberg kuitenkaan mikään kynnysmatto ole. Kun häntä tarpeeksi ärsyttää, hän jyrähtää, lyö nyrkkiä pöytään ja asettaa rajoja. Mutta entä kun ihmiskunta ympärillä alkaa käydä todella vähiin?

Kirjan kansissa viitataan Herman Melvillen Bartlebyn päähenkilöön, ja jotain samaa jääräpäisyyttä Königsbergissäkin kieltämättä on. Siinä missä Bartleby kieltäytyy kaikesta toteamalla ”Mieluummin en”, Königsberg on päinvastoin töidensä suhteen vähän turhankin innokas. Vaan entäs se rakastamisen kyky? Sitäkin koetellaan avaruusolioiden invaasion keskellä.

Königsbergin kyky rakastaa on melkoinen kirjallinen kummajainen. Juan Jacinto Muñoz-Rengel oli minulle kirjailijana aivan uusi tuttavuus, vaikka tämä on jo toinen tältä espanjalaiskirjailijalta suomennettu teos. Molemmat suomennokset ovat Satu Ekmanin käsialaa ja pienen Moebiuksen kustantamia. Tämänkin kirjan olisin epäilemättä ohittanut, mutta Tähtivaeltaja-ehdokkuus herätti huomiota ja sai minut tarttumaan kirjaan.

Tähtivaeltaja-raadin mukaan kirjassa ”vuorotellaan mieleenpainuvasti apean ja absurdin välillä ja pohditaan järjestelmällisyyden psykologisia hyötyjä”. Tämä onkin hyvä kiteytys siitä, millainen kirja Königsbergin kyky rakastaa on. Dystopiakuvausten joukosta se erottuu edukseen omintakeisena.