Mulle vapaa-aika on lähes pyhää.
-
Mulle vapaa-aika on lähes pyhää. Haluan että mun elämässä on riittävästi löysää, että voin innostua asioista ja olla innostunut niiden parissa mahdollisimman pitkään, ennen ku innostus lopulta tasaantuu ja löydän jotain muuta mistä obsessoitua tulisesti.
Uppoutuminen ja se ettei takaraivossa kolkuttele asiat jotka "pitäisi tehdä" on ihan aktuaalinen elinehto että pystyn toimimaan ja elää.
Kysymys kuuluukin, et miten ihmeessä saada ne luvatut asiat ja velvollisuudet hoidettua näissä raameissa?
-
Mulle vapaa-aika on lähes pyhää. Haluan että mun elämässä on riittävästi löysää, että voin innostua asioista ja olla innostunut niiden parissa mahdollisimman pitkään, ennen ku innostus lopulta tasaantuu ja löydän jotain muuta mistä obsessoitua tulisesti.
Uppoutuminen ja se ettei takaraivossa kolkuttele asiat jotka "pitäisi tehdä" on ihan aktuaalinen elinehto että pystyn toimimaan ja elää.
Kysymys kuuluukin, et miten ihmeessä saada ne luvatut asiat ja velvollisuudet hoidettua näissä raameissa?
Kai tää liittyy jotenkin (patologiseen) vaatimusten välttelyyn, et rakastan musisointia, maalaamista, koodaamista, kirjoittamista, ihan mitä tahansa missä saa luovat nesteet liikkumaan.
Mut tasan sillä sekunnilla kun sitä on tehtävä jotain projektia varten, minkä onnistuminen on mun vastuulla että teen vaadittavat asiat tunnollisesti ja tiettyyn aikaan mennessä ja et muiden ihmisten toiminta riippuu musta, mun aivot sanoo vaan et "no en tee sit hemmetti mitään"
-
Kai tää liittyy jotenkin (patologiseen) vaatimusten välttelyyn, et rakastan musisointia, maalaamista, koodaamista, kirjoittamista, ihan mitä tahansa missä saa luovat nesteet liikkumaan.
Mut tasan sillä sekunnilla kun sitä on tehtävä jotain projektia varten, minkä onnistuminen on mun vastuulla että teen vaadittavat asiat tunnollisesti ja tiettyyn aikaan mennessä ja et muiden ihmisten toiminta riippuu musta, mun aivot sanoo vaan et "no en tee sit hemmetti mitään"
@jarizleifr En tiedä pystyykö tuota vääntämään miten paljoa, se tuntuu olevan aika olennainen osa monta meikäläistä, ja se että sen sijaan että mukauttaisi elämäänsä ettei noita haarukoita olisi kyljessä niin monta yrittää jotenkin pusertaa niitä vaatumuksia läpi, johtaa lopulta uupumiseen. Tai ainakin oma kokemus tämä. Jonkin verran toki pystyy huijaamaan itseään ja jonkin verran järjestelemään, itellä esim. että en ole nimellisesti vastuussa vaikka käytännössä olenkin on esim auttanut, mutta jos useamman kymmenen ihmisen oma päivätyö riippuu siitä olenko mie aamulla työkunnossa, siinä ei enää paljoa merkannut onko nimellistä vai kirjaimellista se vastuu. Pitäisi yrittää vääntää sitä elämäänsä eikä itseään, mutta se on melkeinpä mahdotonta nykymaalimassa.
-
R ActivityRelay shared this topic
-
@jarizleifr En tiedä pystyykö tuota vääntämään miten paljoa, se tuntuu olevan aika olennainen osa monta meikäläistä, ja se että sen sijaan että mukauttaisi elämäänsä ettei noita haarukoita olisi kyljessä niin monta yrittää jotenkin pusertaa niitä vaatumuksia läpi, johtaa lopulta uupumiseen. Tai ainakin oma kokemus tämä. Jonkin verran toki pystyy huijaamaan itseään ja jonkin verran järjestelemään, itellä esim. että en ole nimellisesti vastuussa vaikka käytännössä olenkin on esim auttanut, mutta jos useamman kymmenen ihmisen oma päivätyö riippuu siitä olenko mie aamulla työkunnossa, siinä ei enää paljoa merkannut onko nimellistä vai kirjaimellista se vastuu. Pitäisi yrittää vääntää sitä elämäänsä eikä itseään, mutta se on melkeinpä mahdotonta nykymaalimassa.
@undefined_variable Isoin ongelma on ehkä se et vastuu jää aina jotenki kummittelemaan takaraivoon, et on tosi vaikea uppoutua ja rentoutua omien juttujensa parissa, jos tietää että on mitään tekemättömiä juttuja vaikka niitä ei tarviskaan _just nyt heti_ tehdä.
Pitäis ehkä opetella sellainen käänteinen timeboksaus et kieltäytyy tekemästä tai ajattelemasta mitään projektihommia kuin tiettynä aikana päivästä, mut omia herkästi ylianalysoivia ja murehtivia aivojaan on tosi vaikee huijata.
-
@undefined_variable Isoin ongelma on ehkä se et vastuu jää aina jotenki kummittelemaan takaraivoon, et on tosi vaikea uppoutua ja rentoutua omien juttujensa parissa, jos tietää että on mitään tekemättömiä juttuja vaikka niitä ei tarviskaan _just nyt heti_ tehdä.
Pitäis ehkä opetella sellainen käänteinen timeboksaus et kieltäytyy tekemästä tai ajattelemasta mitään projektihommia kuin tiettynä aikana päivästä, mut omia herkästi ylianalysoivia ja murehtivia aivojaan on tosi vaikee huijata.
@jarizleifr Joo, itellä toimi jonkin aikaa toi aikaboksaus, mutta lopulta asiat vuotaa läpi. Nimimerkillä nyt yksi perusbyrokratia-asia odottamassa ja silleen täysi lamaannus kaikessa muussa.
-
@jarizleifr Joo, itellä toimi jonkin aikaa toi aikaboksaus, mutta lopulta asiat vuotaa läpi. Nimimerkillä nyt yksi perusbyrokratia-asia odottamassa ja silleen täysi lamaannus kaikessa muussa.
@undefined_variable Ja sit käyttää tuntitolkulla aikaa tämmöseen metatason ihmettelyyn sen sijaan et olis tehnyt vaikka niitä itelleen mieluisia juttuja
-
@undefined_variable Ja sit käyttää tuntitolkulla aikaa tämmöseen metatason ihmettelyyn sen sijaan et olis tehnyt vaikka niitä itelleen mieluisia juttuja
@jarizleifr Joo, sekin
Toisaalta joku miuta viisaampi sano että pitää tehä sitä mihin pystyy sillä hetkellä, varsinkin uupumisessa, ja joskus se on tämmönen tilanteen metatasonanalysointi. Ainakin itelläni ei oo tällä hetkellä lusikoita niille mieluisille jutuille, jos yrittäs vääntämällä nyt tehä niin tulis vaan paha mieli ja lopulta niitä rupeaa sitten inhoamaan itsessään, jos liikaa yrittää vääntää.
