Lena Furberg: Tuuvan talli, 1-4
-
Lena Furberg: Tuuvan talli, 1-4
Vuosina 1996-2008 Hevoshullu-lehdessä ilmestynyt sarjakuva kertoo pienen, yläkouluikäisten ystävysten pyörittämän Tuuva-tallin elämästä, iloista ja suruista.
Kolmikymppisiään juhliva sarja on monelle sarjakuvia lapsena ja nuorena lukeneelle milleniaalille täynnä nostalgiaa ja myrskyäviä tunteita. Se on keräilijöiden suosikkeja ja nykyään ikävä kyllä myös nettihuijareiden lypsylehmä. Pyöreiden vuosien kunniaksi olisikin hauskaa saada sarjasta uusintapainos. (Suomessa aikuisia naisia ei ikävä kyllä aina tunnuta muistavan sarjakuvien potentiaalisena ostajakuntana, niin en ehkä pidätä henkeäni.)
Haaveilen lukevani nämä kaikki 10 osaa tänä vuonna, mutta jaetaanpa välietapilta asioita, joihin huomio kiinnittyi tällä lukukerralla:
- Teini-ikäisten tallilaisten omatoimisuus ja irsenäisyys. Ja miten tottuneesti he pyörittävät isoja eläimiä ja rahasummia. Vanhemmilta ei kauheasti kysellä. Tai jos kysellään, näitä keskusteluja ei juuri nähdä. Isä huudetaan alkupuolella apuun lähinnä tallia rakentamaan.
- Hevosten kuolleisuus. Pienissä sivumäärissä lehtisarjakuvaan on rakennettu draamaa niin, että yhden vuoden aikana tallilla kupsahtaa vähintään yksi hevonen. Joskus kaksi. Tahti hirvittää albumijulkaisua nopeasti lukevaa. Ehkä tällä on kuitenkin myös valistava, tietosarjakuvamainen puoli, jolla näytetään, mihin kaikkeen hevonen voi kuolla. Ihmiset loukkaantuvat hevosia harvemmin.
- Hevosen omistaminen tuntui aluksi jotenkin alleviivatun itsetarkoitukselliselta. Myöhemmin selviää toki, mitä ongelmia vuokrahevosen hoitoon liittyy, ja miksi kesätyörahat niin halukkaasti laitetaan omaan hevoseen.
- En tiennyt, miten vahvasti sarja perustuu tositapahtumiin!
- Furbergin visuaaliset näkemykset kissoista viihdyttävät! Keskiaikaisia tulkintoja suorastaan.
Luin sarjaa aikanaan hyvin laiskasti ja tykkäsin enemmän ihan muista heppalehtien sarjakuvista. Nyt kun näin, miten paljon kuolemaa ja surua tässä olikaan, en sinällään ihmettele, että esiteininä sarjaa vähän väistin. Nyt uskon kuitenkin olevani vahve... No ainakin varautuneempi näihin kaikkiin tunteisiin (=
) 
-
Lena Furberg: Tuuvan talli, 1-4
Vuosina 1996-2008 Hevoshullu-lehdessä ilmestynyt sarjakuva kertoo pienen, yläkouluikäisten ystävysten pyörittämän Tuuva-tallin elämästä, iloista ja suruista.
Kolmikymppisiään juhliva sarja on monelle sarjakuvia lapsena ja nuorena lukeneelle milleniaalille täynnä nostalgiaa ja myrskyäviä tunteita. Se on keräilijöiden suosikkeja ja nykyään ikävä kyllä myös nettihuijareiden lypsylehmä. Pyöreiden vuosien kunniaksi olisikin hauskaa saada sarjasta uusintapainos. (Suomessa aikuisia naisia ei ikävä kyllä aina tunnuta muistavan sarjakuvien potentiaalisena ostajakuntana, niin en ehkä pidätä henkeäni.)
Haaveilen lukevani nämä kaikki 10 osaa tänä vuonna, mutta jaetaanpa välietapilta asioita, joihin huomio kiinnittyi tällä lukukerralla:
- Teini-ikäisten tallilaisten omatoimisuus ja irsenäisyys. Ja miten tottuneesti he pyörittävät isoja eläimiä ja rahasummia. Vanhemmilta ei kauheasti kysellä. Tai jos kysellään, näitä keskusteluja ei juuri nähdä. Isä huudetaan alkupuolella apuun lähinnä tallia rakentamaan.
- Hevosten kuolleisuus. Pienissä sivumäärissä lehtisarjakuvaan on rakennettu draamaa niin, että yhden vuoden aikana tallilla kupsahtaa vähintään yksi hevonen. Joskus kaksi. Tahti hirvittää albumijulkaisua nopeasti lukevaa. Ehkä tällä on kuitenkin myös valistava, tietosarjakuvamainen puoli, jolla näytetään, mihin kaikkeen hevonen voi kuolla. Ihmiset loukkaantuvat hevosia harvemmin.
- Hevosen omistaminen tuntui aluksi jotenkin alleviivatun itsetarkoitukselliselta. Myöhemmin selviää toki, mitä ongelmia vuokrahevosen hoitoon liittyy, ja miksi kesätyörahat niin halukkaasti laitetaan omaan hevoseen.
- En tiennyt, miten vahvasti sarja perustuu tositapahtumiin!
- Furbergin visuaaliset näkemykset kissoista viihdyttävät! Keskiaikaisia tulkintoja suorastaan.
Luin sarjaa aikanaan hyvin laiskasti ja tykkäsin enemmän ihan muista heppalehtien sarjakuvista. Nyt kun näin, miten paljon kuolemaa ja surua tässä olikaan, en sinällään ihmettele, että esiteininä sarjaa vähän väistin. Nyt uskon kuitenkin olevani vahve... No ainakin varautuneempi näihin kaikkiin tunteisiin (=
) Näyte Furbergin tulkinnasta teemasta "kissa".
(sori, en pysty kuvailemaan tätä alttiin ymmärrettävästi)
-
R ActivityRelay shared this topic
