Ryhmä-X : Pimeä FeenixChris Claremont & John ByrneEgmont, 2025

Ryhmä-X : Pimeä Feenix
Chris Claremont & John Byrne
Egmont, 2025

En seuraa kovin ahkerasti Marvelin Suomi-julkaisuja, mutta ilahduin, kun huomasin, että tämä alkuperäisen Pimeä feenix -saaga oli ilmestynyt yksiin kansiin laitettuna, tosi kivalle paperille painettuna ja alkuperäiset värinsä säilyttäneenä. Fyysisesti nautittava lukukokemus Alkuperäinen tarina on lehtinä ilmestynyt 1979-1980 ja... No. Kyllä se näkyy.

Mentaalisesta lukukokemuksesta en silleen tiedä, koska seilasin valheellisen nostalgian ja äimistyneiden ulkoavaruuslaisuuden tunteiden välimaastossa. Oma aktiivinen Ryhmä-X -faniuteni sijoittuu aikaan tämän juoniarkin tapahtumien jälkeen, joten osa hahmoista on rakkaita, mutta sen verran on vettä virrannut Tonavassa, että oli vähän hankala tottua joihinkin sarjakuvan kerronnan keinoihin. Siis tähän, että koska jokaisessa lehdessä on myynnin takia oltava koukku, nykylukijalla olo on kuin Kauniita ja rohkeita katsoisi. Toki sillä erotuksella, että tässä tapellaan koko ajan fyysisesti, ei niinkään verbaalisesti juonitellen. Ja sitten se tarinanulkoinen kertoja. Se, joka on äänessä Aivan. Koko. Ajan. Aaargh. Ole nyt jo välillä hiljaa ja anna minun tehdä omiakin tulkintoja!

Voisin analysoida pidemminkin lukukokemukseni jännyyksiä, mutta mennään nyt summa summarum. Ihana Kitty Pryde ️ Ihana Storm ️ Wolverine mussukoituu näköjään vasta myöhemmin, tässä emme vielä liikaa häntä sympatiseeraa ja hänhän jää suorastaan statistiksi. Totuttuani taas saippuaoopperamaiseen kerrontaan tarina saavutti minut myös emotionaalisella tasolla. Loppukähinät saivat oikeasti vähän pidättämään hengitystä ja herkistymään. Varmasti joku muukin tästä tykkää.

#sarjakuvat #sarjakuva #luvunpito #kirjamastodon