Koiravanhuksen poismenosta aiheutuneen surun terävin kärki on väistymässä ja alkaa olla tilaa ajatella jäljelle jääneelle Maagille kaveria
-
Koiravanhuksen poismenosta aiheutuneen surun terävin kärki on väistymässä ja alkaa olla tilaa ajatella jäljelle jääneelle Maagille kaveria.
Rotuja on pyöritelty suunnasta ja toisesta. Peiliin on katsottu, kristallipalloakin kaivattu.
Monta vuotta on ollut puolivitsillä puhe leonbergista.
@Turre :lle leonbergi on vähän tuttu kaukaa historiasta, minulle taas newfoundlandin koirat yhtä kaukaa.Kaipailisin kokemuksia oikeastaan molemmista roduista, myös kasvattajasuosituksia voi antaa (yhdistyssivut toki tongittu).
Miten arki sujuu ison koiran kanssa? Millaisella autolla kuljette? Miten olette opettaneet autoon? Entä tilanne, jossa koira on sairastunut / loukkaantunut?
Koulutettavuus? Harrastatteko jotakin? Muuta huomioitavaa nimenomaan näistä roduista?Eliniänodotehan ei näillä ole kovin pitkä. Isoilla on myös isojen sairauksia (ja pienillä pienten). Nämä on siis tiedossa ja näiden kanssa ollaan niin tarkkoja kuin nyt vain pentua valitessa voi olla.
Me asumme siis taajaman ulkopuolella. Aidattua pihaa löytyy hehtaarin verran, mutta ei haeta pihakoiraa.
Mulla on taustaa pk-lajien harrastelusta (ei mitään kisaamisia, harrastelua vain), vepe-puoli vähän kiinnostelisi. Samoin jälkihommat. -
R ActivityRelay shared this topic
-
Koiravanhuksen poismenosta aiheutuneen surun terävin kärki on väistymässä ja alkaa olla tilaa ajatella jäljelle jääneelle Maagille kaveria.
Rotuja on pyöritelty suunnasta ja toisesta. Peiliin on katsottu, kristallipalloakin kaivattu.
Monta vuotta on ollut puolivitsillä puhe leonbergista.
@Turre :lle leonbergi on vähän tuttu kaukaa historiasta, minulle taas newfoundlandin koirat yhtä kaukaa.Kaipailisin kokemuksia oikeastaan molemmista roduista, myös kasvattajasuosituksia voi antaa (yhdistyssivut toki tongittu).
Miten arki sujuu ison koiran kanssa? Millaisella autolla kuljette? Miten olette opettaneet autoon? Entä tilanne, jossa koira on sairastunut / loukkaantunut?
Koulutettavuus? Harrastatteko jotakin? Muuta huomioitavaa nimenomaan näistä roduista?Eliniänodotehan ei näillä ole kovin pitkä. Isoilla on myös isojen sairauksia (ja pienillä pienten). Nämä on siis tiedossa ja näiden kanssa ollaan niin tarkkoja kuin nyt vain pentua valitessa voi olla.
Me asumme siis taajaman ulkopuolella. Aidattua pihaa löytyy hehtaarin verran, mutta ei haeta pihakoiraa.
Mulla on taustaa pk-lajien harrastelusta (ei mitään kisaamisia, harrastelua vain), vepe-puoli vähän kiinnostelisi. Samoin jälkihommat.@hannamorre @Turre Meillä on skotlanninhirvikoira eli iso, vastaan soveltuvin osin. Tirppa matkustaa farmari-škodan takakontissa. Vauvelina nostettiin se avonaiseen takakonttiin, jossa sai hengailla ja pääsi pois halutessaan. Sitten opetettiin se hyppäämään kyytiin ja alettiin pikkuhiljaa ajellakin.
N. 8 kk vanhana jäi postiauton alle -> kipsi, vieläkin jalassa on metallilevy. Toipilasaika oli vaikea ison nuoren juoksijan kanssa, mutta saatiinpa sosiaalistettua metsästäjä esim. kanoihin.

-
Koiravanhuksen poismenosta aiheutuneen surun terävin kärki on väistymässä ja alkaa olla tilaa ajatella jäljelle jääneelle Maagille kaveria.
Rotuja on pyöritelty suunnasta ja toisesta. Peiliin on katsottu, kristallipalloakin kaivattu.
Monta vuotta on ollut puolivitsillä puhe leonbergista.
@Turre :lle leonbergi on vähän tuttu kaukaa historiasta, minulle taas newfoundlandin koirat yhtä kaukaa.Kaipailisin kokemuksia oikeastaan molemmista roduista, myös kasvattajasuosituksia voi antaa (yhdistyssivut toki tongittu).
Miten arki sujuu ison koiran kanssa? Millaisella autolla kuljette? Miten olette opettaneet autoon? Entä tilanne, jossa koira on sairastunut / loukkaantunut?
Koulutettavuus? Harrastatteko jotakin? Muuta huomioitavaa nimenomaan näistä roduista?Eliniänodotehan ei näillä ole kovin pitkä. Isoilla on myös isojen sairauksia (ja pienillä pienten). Nämä on siis tiedossa ja näiden kanssa ollaan niin tarkkoja kuin nyt vain pentua valitessa voi olla.
Me asumme siis taajaman ulkopuolella. Aidattua pihaa löytyy hehtaarin verran, mutta ei haeta pihakoiraa.
Mulla on taustaa pk-lajien harrastelusta (ei mitään kisaamisia, harrastelua vain), vepe-puoli vähän kiinnostelisi. Samoin jälkihommat.@hannamorre @Turre p.s. Skotit on parhaita, vaikka tätä ei kysyttykään.
-
@hannamorre @Turre Meillä on skotlanninhirvikoira eli iso, vastaan soveltuvin osin. Tirppa matkustaa farmari-škodan takakontissa. Vauvelina nostettiin se avonaiseen takakonttiin, jossa sai hengailla ja pääsi pois halutessaan. Sitten opetettiin se hyppäämään kyytiin ja alettiin pikkuhiljaa ajellakin.
N. 8 kk vanhana jäi postiauton alle -> kipsi, vieläkin jalassa on metallilevy. Toipilasaika oli vaikea ison nuoren juoksijan kanssa, mutta saatiinpa sosiaalistettua metsästäjä esim. kanoihin.
