Iättömät

Harvinaisten päähenkilöiden ystäville Carita Forsgrenin tuorein romaani Iättömät tarjoaa herkkupalan: kirjan päähenkilönä on ikiaikainen sienirihmasto. Tuhansien vuosien ikäiset rihmastot ovat tietoisia, eläviä ja niillä on suunnitelmansa ihmisten varalle. Kirjan tapahtumat alkavat, kun kaksi rinnakkain elelevää rihmastoa aloittaa pelin, johon tamperelaisen yrittäjäsuvun jäsenet joutuvat pelinappuloiksi.

Emmi pakenee lapsena vanhempiensa riitelyä metsän suojaan ja ajautuu siellä sammalten alle turvaan. Emmi kuulee metsän kuiskaukset ja suojassa sammalten alla saa sisäänsä sienirihmastoa. Sen jälkeen rihmasto aistii kaiken, mitä Emmikin, ja pystyy viestimään Emmille. Valitettavasti ylimääräiset äänet päässä tulkitaan nykyään mielenterveysongelmiksi ja Emmikin saa sienirihmaston tempun seurauksena tukevan lääkityksen.

Perheyrityksessä halutaan kuitenkin valjastaa sienirihmastojen seerumit hyötykäyttöön, ja suvun mailla olevalta suolta on aikaisempienkin menestystuotteiden raaka-aineet hankittu. Menestyksenhimo sokaisee helposti ja ikuisen nuoruuden lupaavaa hoitoahan voi myydä melkein mihin hintaan haluaa, kun asiakasryhmäksi valikoi maailman raharikkaan eliitin. Emmi aavistaa hankkeessa vaaraa, mutta toisaalta hänen kokemuksensa ovat sen verran henkimaailman hommia, ettei niistä voi noin vain huudella niille, jotka eivät ole itse samaa kokeneet.

Aikamoinen soppa tamperelaisessa perheyrityksessä siis pyörii. Asiaa ei auta perheen rikkinäiset ihmissuhteet. Emmillä on vaikea suhde äitiinsä Lauraan, isä Ilmari on karannut ulkomaille ja löytänyt sieltä uuden puolison, Lauralla taas on hankalat välit omaan äitiinsä Miljaan ja Emmin isoisä Pekkakin on melkoinen vanhan koulukunnan huseeraaja, joka ei ole hienotunteisuudesta kuullutkaan. 

Sienet ja niiden monimutkaiset rihmastot ovat tällä hetkellä suosittu aihe. Iättömät asettuu mainiosti osaksi tätä sienibuumia. Tietoiset, ihmisiä manipuloivat rihmastot kallistavat tämän spekulatiivisen fiktion puolelle – ollaanko enemmän kallellaan fantasian vai scifin puolelle on jossain määrin makuasia. Sujuvasti etenevän sukusaagan, bisnestrillerin ja mielikuvituksellisen scifitarinan sekoituksen Forsgren on joka tapauksessa keitellyt kokoon. Vaikkapa Johanna Sinisalon tuotannon ystäville tämä toimisi epäilemättä hyvin.