@lukija , joo, olen erityisnipo näissä kieli- ja murreasioissa. Kaiken huippu oli Katja Ketun ylistetty "Kätilö", joka oli vähällä lentää seinään monta kertaa. Kammottava feikkimurre (jos kerran osassa Lapin suomalaismurteita sanotaan "mie" ja "sie", niin Ketun mielestä siihen sopii myös "usot sie" tai "tolkun immeinen"), ja erityisesti kilahdin siitä, kun kolttatyttö oli pantu kutsumaan päähenkilöä "parmuskaksi", ilmeisesti siksi, että Kettu luulee sanan olevan jotenkin venäläisperäinen. Mutta tosiaankin – yksi Lapista kotoisin oleva kollega tykkäsi kirjasta ja sen elävästä kielestä, vaikka murre ei mennytkään oikein. Ja kun minusta "Kätilö" oli kammottava hajuvesi-lihapulla-majoneesiyritys ahtaa samojen kansien väliin kaikki 1900-luvun teemat, niin tuttu kirjallisuudentutkija valisti, että sehän on tyypillinen myöhäismoderni romaani.