Kuuntelen celiassa nyt Debydanttia ja huh et on raskasta.
-
Kuuntelen celiassa nyt Debydanttia ja huh et on raskasta. Enkä usko et se on ihan vaan kirjan tunnelmasta tai kielestä kyse vaan ehkä siitä et se on editoitu tai luettu niin hengähdystauottomaksi. Mahdollisesti myös siksi et suomenkielisen tekstin joka on luettu eläytymättä, joudun ajattelemaan kahdesti ja lisäämään sen sävyn siihen.
Haluisin hirveesti kuulla muidenkin mielipiteitä jollei juuri tähän niin muuten äänikirjojen lukutyyleihin?
-
Kuuntelen celiassa nyt Debydanttia ja huh et on raskasta. Enkä usko et se on ihan vaan kirjan tunnelmasta tai kielestä kyse vaan ehkä siitä et se on editoitu tai luettu niin hengähdystauottomaksi. Mahdollisesti myös siksi et suomenkielisen tekstin joka on luettu eläytymättä, joudun ajattelemaan kahdesti ja lisäämään sen sävyn siihen.
Haluisin hirveesti kuulla muidenkin mielipiteitä jollei juuri tähän niin muuten äänikirjojen lukutyyleihin?
@manna
Iso osa suomalaisista tahtoo eläytymättömän äänikirjan lukijan. Niin minäkin. Eläytymätön ei kuitenkaan tarkoita monotonista.Mä haluan kuunnelmat sitten erikseen. Niihin sopii eläytyminen, näytteleminen, ääniefektit ym.
Äänikirjassa haluan mahdollisimman neutraalin luennan, josta teen tulkintani itse.
-
R ActivityRelay shared this topic
-
@manna
Iso osa suomalaisista tahtoo eläytymättömän äänikirjan lukijan. Niin minäkin. Eläytymätön ei kuitenkaan tarkoita monotonista.Mä haluan kuunnelmat sitten erikseen. Niihin sopii eläytyminen, näytteleminen, ääniefektit ym.
Äänikirjassa haluan mahdollisimman neutraalin luennan, josta teen tulkintani itse.
@hannamorre Joo, oon ymmärtänyt tän et tä on suosittua!
Mäkään en tykkää ääniefekteistä tai et on koko ryhmä näyttelijöitä, kuunnelmat on todellakin erikseen.
Mut kipuilen jatkuvasti tän eron suomenkielisten lukijoiden ja englanninkielisen kulttuuripiirin tyylien välillä ja yritän ymmärtää että miksi, miksi! Mieluummin en, missaan ihan älyttömästi ihanaa kotimaista kirjallisuutta.
Ootko kuunnellut englanniksi? Mun suosikkilukijoita on ainakin Kristine Hvam ja Mary Robinette Kowal.
-
@manna
Iso osa suomalaisista tahtoo eläytymättömän äänikirjan lukijan. Niin minäkin. Eläytymätön ei kuitenkaan tarkoita monotonista.Mä haluan kuunnelmat sitten erikseen. Niihin sopii eläytyminen, näytteleminen, ääniefektit ym.
Äänikirjassa haluan mahdollisimman neutraalin luennan, josta teen tulkintani itse.
@hannamorre @manna toi oli äänikirjojen lukijana vaikeaa. Luin nuorena joitain kirjoja ja lehtiä Celialle ja sain palautetta, että hyvä, mutta eläytyy liikaa. Se oli kyllä kivaa hommaa - paitsi editoiminen - tämä tapahtui viimeisinä nauhalle äänitys -aikoina.
-
@hannamorre Joo, oon ymmärtänyt tän et tä on suosittua!
Mäkään en tykkää ääniefekteistä tai et on koko ryhmä näyttelijöitä, kuunnelmat on todellakin erikseen.
Mut kipuilen jatkuvasti tän eron suomenkielisten lukijoiden ja englanninkielisen kulttuuripiirin tyylien välillä ja yritän ymmärtää että miksi, miksi! Mieluummin en, missaan ihan älyttömästi ihanaa kotimaista kirjallisuutta.
Ootko kuunnellut englanniksi? Mun suosikkilukijoita on ainakin Kristine Hvam ja Mary Robinette Kowal.
@manna Mun kielitaito ei riitä kunnolla englanninkieliseen kuunteluun. Koetan kuitenkin harjoitella ja kuuntelen just Stephen Kingin 1922-lyhytromaania englanniksi. Inasen liikaa eläytyvä lukija mun makuun, mutta muuten jees.
King itse lukee taas liian nopeasti mun kielitaidolle. -
@manna
Iso osa suomalaisista tahtoo eläytymättömän äänikirjan lukijan. Niin minäkin. Eläytymätön ei kuitenkaan tarkoita monotonista.Mä haluan kuunnelmat sitten erikseen. Niihin sopii eläytyminen, näytteleminen, ääniefektit ym.
Äänikirjassa haluan mahdollisimman neutraalin luennan, josta teen tulkintani itse.
@hannamorre @manna Olen samaa mieltä Morren kanssa. Liika eläytyminen häiritsee. Esim. se että lukija välillä kuiskailee ja välillä muka huutaa. Myös miesten "naisäänet" ja vanhojen ihmisten "narinaäänet" ovat häiritseviä. Suomessa on todella loistavia äänikirjan lukijoita, jotka eivät ole monotonisia, vaikka ovat neutraaleja. Englanninkieliset lukijat menettelee, mutta amerikkalaiset murteineen useimmiten häiritsee minua. Ja ovat myös liikaa ääninäyttelijöitä, eivät lukijoita.
-
@hannamorre @manna Olen samaa mieltä Morren kanssa. Liika eläytyminen häiritsee. Esim. se että lukija välillä kuiskailee ja välillä muka huutaa. Myös miesten "naisäänet" ja vanhojen ihmisten "narinaäänet" ovat häiritseviä. Suomessa on todella loistavia äänikirjan lukijoita, jotka eivät ole monotonisia, vaikka ovat neutraaleja. Englanninkieliset lukijat menettelee, mutta amerikkalaiset murteineen useimmiten häiritsee minua. Ja ovat myös liikaa ääninäyttelijöitä, eivät lukijoita.
@Raija @hannamorre Tä on kyllä todellinen mysteeri mulle et miten mun preferenssit on niin erilaiset. Kyllä mä uskon, en vaan ymmärrä o_O
-
@manna Mun kielitaito ei riitä kunnolla englanninkieliseen kuunteluun. Koetan kuitenkin harjoitella ja kuuntelen just Stephen Kingin 1922-lyhytromaania englanniksi. Inasen liikaa eläytyvä lukija mun makuun, mutta muuten jees.
King itse lukee taas liian nopeasti mun kielitaidolle.@hannamorre Joo, ymmärrän. Mulla tulee kyl sama olo kun kuuntelin Rivers of London sarjan uusinta jonka tapahtumat sijoittuu Skotlantiin ja päähenkilön nigerialainen äiti on mukana. Se on upea se lukija mut mun kielitaito ja kuullun ymmärrys oli koetuksella.
-
Kuuntelen celiassa nyt Debydanttia ja huh et on raskasta. Enkä usko et se on ihan vaan kirjan tunnelmasta tai kielestä kyse vaan ehkä siitä et se on editoitu tai luettu niin hengähdystauottomaksi. Mahdollisesti myös siksi et suomenkielisen tekstin joka on luettu eläytymättä, joudun ajattelemaan kahdesti ja lisäämään sen sävyn siihen.
Haluisin hirveesti kuulla muidenkin mielipiteitä jollei juuri tähän niin muuten äänikirjojen lukutyyleihin?
@manna Debytanttia ei ole saatavilla äänikirjana, en ainakaan löydä, joten se on varmaankin Celian omaa tuotantoa. Ehkä joku kokemattomampi lukija?
