Koska tänään paistoi aurinko ja olin nukkunut hyvät yöunet (9 tuntia), kävin EKF:ssä kuuntelemassa kaksi auditorion keskustelua.

Koska tänään paistoi aurinko ja olin nukkunut hyvät yöunet (9 tuntia), kävin EKF:ssä kuuntelemassa kaksi auditorion keskustelua.

Groteskista puhuivat @rimmajoonatan , Kaisa Vahteristo ja Mariia Niskavaara. Tajusin kesken kaiken, että groteski yhdistää muutamia ”tajunnanräjäyttäviä” lukukokemuksia jo monen vuosikymmenen takaa, esim. Angela Carterin Maaginen lelukauppa on teos, josta olen ollut sekä kauhistunut että viehättynyt. Jonkin sopivuuden rajan yli meneminen on mulle melkein ”en kehtaa lukea”, vaikka samaan aikaan nautin päästessäni vapaaksi tyyliin Miranda Julyn Avokämmen.

Luokka-keskustelussa tuli pienimuotoinen harha siitä, että Marjo Niemi puhuisi juuri minulle. Olen just se puolittaisia tekstejä pöytälaatikossa hautova tyyppi, joka olisi jo julkaissut vaikka mitä, jollei olisi suvusta ja perheestä, jossa kaikenmoinen taiteilu on ihan muita varten ja ainoa elämänohje on ollut ”koita vaan tehä työs”. Äitin sanoin ”Surkeelta se sunkin elämäs näyttää. Eikä siittä kirjottamisesta mittään tullu”. En väitä, että olis vanhempien syytä kesken jättäminen, mutta pitäisi muuttaa itsensä toiseksi, jotta pääsisi irti, jotta saisi happea ja itseluottamusta. Ja silloin on jo toisessa luokassa, mäkin käytän tukipuina opiskelua ja erilaisiin kulttuuririentoihin osallistumista. Niemi kehotti lopussa päästämään kaikenlaiset puolisisäiset lapset ulos ja paperille. Hmmm.

#kulttuuri #kirjallisuus #EKF #kirjoittaminen #luokka