Suomi on mielestäni kaunis kieli.

Suomi on mielestäni kaunis kieli. On usvaa, lumihiutaleita, äitejä ja mitä riemukkaimpia vokaalien yhteenliittymiä.

Kääntöpuolikin on. Onko teillä inhokkisanoja? Siis sellaisia, joiden lausuminen tai näkeminen alkaa oikeasti nostaa kierroksia?

Havahduin tässä männä päivänä siihen, että vaikka suhtautumiseni ruokaan on läheistenkin mielestä poikkeuksellisen mutkaton, kaikki inhoamani sanat liittyvät syömiseen! Miksiköhän.

Välipala, mutustaa, napostelu.

@miiakosonen
Minua jostain syystä ärsyttää kun sanoista väännetään jotain lyhennelmiä tyyliin broisku. En ikinä itse (ainakaan myönnä) keksi asioille tuollaisia lempinimiä.

@immersfer @miiakosonen Muakin ärsyttää tuollaiset väännökset. Etenkin se että koiraa sanotaan koiroksi tai jopa koissuksi Se ei ole edes lyhennelmä vaan vain omituinen epäsana.

Suomi on mielestäni kaunis kieli. On usvaa, lumihiutaleita, äitejä ja mitä riemukkaimpia vokaalien yhteenliittymiä.

Kääntöpuolikin on. Onko teillä inhokkisanoja? Siis sellaisia, joiden lausuminen tai näkeminen alkaa oikeasti nostaa kierroksia?

Havahduin tässä männä päivänä siihen, että vaikka suhtautumiseni ruokaan on läheistenkin mielestä poikkeuksellisen mutkaton, kaikki inhoamani sanat liittyvät syömiseen! Miksiköhän.

Välipala, mutustaa, napostelu.

@tittamarja @immersfer Lepertelyn kieli on tosiaan oma lajinsa, luulen että se osaltaan selittää noita lyhennelmiä tai uusia yhdistelmiä (”masuasukki” nyt on jo klassikko kauheudessaan).

Sananvääntelyn ystävänä sorrun näihin kyllä itsekin. Joskus meni kiitos ja kiitti ristiin, jolloin syntyi ”kiitis”. Hyvän saatan lyhentää ”hyv”. Ja puolisoni ei voi sietää kumpaakaan näistä ilmauksista

@miiakosonen Tuo mutustaa on yksi suurimpia inhokkejani, joka valitettavan usein tulee vastaan kotimaisessa kirjallisuudessa.

Myös "omata"-verbi ihan missä yhteydessä tahansa, mutta ehkä eniten verenpaine nousee, kun puhutaan ulkonäöstä. "Hän omasi ruskeat hiukset."

Ja niin, halpuutus myös.

@jennijii @miiakosonen ”Omata”, joo. 🤬 99 % tapauksista voisi, ja olisi parempi, käyttää olla-verbiä.

Jotkut ruokasanat, kuten burgerista väännetty ”bögö”, ärsyttävät hetken, mutta ne häipyvät yleensä kielestä yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin. Tai ehkä niiden ärsyttävyys pohjautuu semmoiseen grilli-liha-äijäily-kokkimeininkiin, josta skenestä niitä sikiää.

(”Skene” pitäisi oikeastaan lisätä inhokkilistalle, mutta olen kasvanut liian monessa sellaisessa, niin en pysty.)

Puhtaan foneettisesti suosikkiärsykkini on niinkin viaton sana kuin ”matkustaa”. Siinä on jotain lötkön mätkähtävää. Matku matku matku matku. Yäk.

@miiakosonen
Minua jostain syystä ärsyttää kun sanoista väännetään jotain lyhennelmiä tyyliin broisku. En ikinä itse (ainakaan myönnä) keksi asioille tuollaisia lempinimiä.

Suomi on mielestäni kaunis kieli. On usvaa, lumihiutaleita, äitejä ja mitä riemukkaimpia vokaalien yhteenliittymiä.

Kääntöpuolikin on. Onko teillä inhokkisanoja? Siis sellaisia, joiden lausuminen tai näkeminen alkaa oikeasti nostaa kierroksia?

Havahduin tässä männä päivänä siihen, että vaikka suhtautumiseni ruokaan on läheistenkin mielestä poikkeuksellisen mutkaton, kaikki inhoamani sanat liittyvät syömiseen! Miksiköhän.

Välipala, mutustaa, napostelu.

@saruwine @jennijii @miiakosonen Matku on myös kylä Forssan lähellä

Suomi on mielestäni kaunis kieli. On usvaa, lumihiutaleita, äitejä ja mitä riemukkaimpia vokaalien yhteenliittymiä.

Kääntöpuolikin on. Onko teillä inhokkisanoja? Siis sellaisia, joiden lausuminen tai näkeminen alkaa oikeasti nostaa kierroksia?

Havahduin tässä männä päivänä siihen, että vaikka suhtautumiseni ruokaan on läheistenkin mielestä poikkeuksellisen mutkaton, kaikki inhoamani sanat liittyvät syömiseen! Miksiköhän.

Välipala, mutustaa, napostelu.