@samikki eilen aamulla juuri järjestin uudelleen

@whangdoodler Yeah, we do have ilmalämpöpumppus and sähköpatteris and all those, but they cost a lot and are not as efficient as the two fireplaces we have.

@whangdoodler Fireplace is nice until you have to use it to keep your stupid house warm. Fourth winter living in this house, and I'm finally accepting the fact that this house requires a lot to stay warm. Being away for a whole day is not an option in this weather.

@Stoori @syysmyrkky Forget kalsarikännit, täältä tulee taskuillat.

Ai miten niin etänä ei tuu innovaatioita?

@Stoori @syysmyrkky Onko tässä vahingossa kehitetty taskusauna? Tai ei ehkä taskuun kannata laittaa, palaa pian iho. Portable sauna.

Tässä takanreunalla lämpenee kivet sillei että mun asbestikäsillä pystyy koskea, mutta ei ihan saunakuumiksi.

Jos tulevaisuudessa törmäätte muhun ja mulla on taskut täynnä kiviä, en oo larppaamassa Virginia Woolfia vaan koitan pysyä lämpimänä.

@merri @syysmyrkky @Stoori ooooh tuonpa eilisen kuumavesipullon tohon ja kokeilen onko se illalla käyttistä niin ei tarvis uutta vettä keittää!

@Stoori Mahtava idea! Olispa puuhella. Mulla on pieniä söpöjä vanhoja kattiloita takan päällä, ne voiskin kyllä täyttää kans kivillä.

I don’t know if I’m out of the loop or a genius, but if you keep stones on the ledge of your fireplace, you can use them as portable heaters when you walk around your freezer of a house. Our bathroom is cold so before I go there, I take a stone with me.

#rintamamiestalo #fireplace #winter

@bestest me saatiin puolison kanssa jokunen vuosi sitten joululahjaksi airfryer pyytämättä ja se on ollu kyllä meille tosi hyvä lahja. Se kuluttaa vähemmän sähköä kuin uuni. Ei tarvi odottaa esilämmitystä, niin saadaan nopeasti ruokaa kun on molemmat unohdettu syödä ja kiukuttaa.

@tarmot Onnea!!

@jannepekkala Joo, tässä se ongelma monesti on, että ihminen poltaa itsensä loppuun koska välittää. Mä en toisaalta haluais olla jossain isossa korporaatiossa jossa oon vaan resurssi. Mua motivoi se intohimotekeminen ja yhdessä ja se, että tiedän tekeväni tälle projektille merkityksellistä koodia. Mutta sitten se, että just minä olisin korvaamaton on aivan kauhea paine. Mulle iso tekijä burnikseen on se epävarmuus mitä organisaatiomuutokset aiheuttaa ja oma kyvyttömyys ymmärtää ja sanoittaan omia tarpeita.

Mä teen parhaillaan just projektia vaan että saan sen tunteen että osaan. Koska kyllä mä osaan, mutta tää burnis on väsyttänyt mut niin paljon, että oon unohtanut että osaan. Ja heti kun alkaa vituttaa, teen jotain muuta. SIt palaan kun kiinnostaa taas.

@RealFinoxy Niinpä. Hyvin sanottu. Mähän tulin tähän tulokseen että diagnoosilla ei oo väliä sen jälkeen kun said ADHD-diagnoosin ja olin purkanut elämästäni aivan jäätävän määrän rakenteita, jotka olin rakentanut että pärjään tässä yhteiskunnassa. Se diagnoosi ei oo se mikä mut maagisesti korjaa. Se ymmärrys omista aivoista, omien aivojen ja kehon tarpeiden ymmärtäminen ja maskien räjäyttäminen on se, millä mä rakennan itselleni kestävää elämää.

Tarkoitus ei oo mitenkään yleispätevästi sanoa että turha hakea diagnooseja, vaan koitin kommunkoida sitä ajatusta, että tärkeintä on tiedostaa onko diagnoosin tarve ulkoinen validaatio sille että sussa on muka jotain rikki (näin oli mulla ennen) ja joku muu vois sen korjata VAI sen takia, että saat parempia apukeinoja pärjätäksesi yhteiskunnassa, joka ei oo rakennettu meille.

Mä oon tässä viime kuukausina opetellut lukemaan ja kirjotin tästä blogiini tossa viime vuoden puolella.

https://keacook.fi/learning-to-read-at-36/

Mutta. Tarkoitus ei ollu tulla mainostamaan mun blogia vaan hehkuttamaan sitä mitä oon tässä tajunnut. Luen parhaillaan Sylvia Plathin The Bell Jaria. Virginia Woolf on ollut mun idoli monella tapaa pitkään. Oon aina tykännyt ns. hulluista naisista. Lähinnä siksi että samaistun siihen.

Nyt kun taas hiljalleen opettelee lukemaan, niin on siistiä huomata, että ihmisiä, joiden aivot toimii samallai kun mun on ollut 30-luvulla ja 50-luvulla. Sillon me oltiin hulluja ja hysteerisiä naisia Nykyään ollaan toki yhä. Mutta ehkä maailma on muuttunut ja mua ei tarvitse lukita johonkin hullujenhuoneelle tai mulle ei anneta lobotomiaa (välillä kyl kiinnostelis).

Mulla on jotenkin vasta viime aikoina lävähtänyt naamalle se miten sillä diagnoosilla ei oo väliä. Ei oo väliä millä sanalla mä kuvailen itseäni tai millä sanalla lääkäri mut lokeroi. Sillä on väliä miten mä osaan ottaa tilaa ja pitää itsestäni huolta, ilman että hukutan itseni tähän maailmaan joka on rakennettu erilailla toimivien aivojen ehdoilla.

Oon pitkään epätoivoisesti halunnut saada jonkun diagnoosin, jolla lokeroida itseäni. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi mulla oli 14 vuotta ja se todettiin vääräksi.

Mutta monta vuotta terapiaa ja kaikki tämä on johtanut siihen, että sen sijaan että etsisin itselleni lokeron johon mahdun jostain diagnoosista, meen se edellä mitä mun keho ja mun aivot haluaa.

@Nettlephagus Ehkä tämä on mulle just se oikea paikka sitten...

@Nettlephagus Olipas kovin samaistuttava esittäytyminen. Tässä itse ännännen burniksen jälkeen phoeniksin lailla tuhkasta itseäni herättelen henkiin ja rakentelen kestävää elämää sen sijaan, että teen TÄYSII ja sit palan loppuun ja sit taas täysii. Olen poistanut elämästäni viimeisen puolen vuoden aikana kaiken, ja nyt hiljalleen rakentelen tilalle niitä asioita, joita oikeasti kaipaan ja tarvitsen.

Olen itse viimeaikoina myös opetellut lukemaan uudelleen. On yllättävän hankalaa lukea, kun aivot on tottuneet siihen että kokoajan mennään täysiä ja tehdään tuhatta asiaa yhtäaikaa, ja itselläkin ollut vuosia hoitamaton ADHD.

Että hauska tavata!

@muep @rpsu @jnazarene Joo, siis toki kärjistäen ja liioitellen, ei tilanne todellisuudessa niin paha oo. Mutta siis varmaan jokaisessa suomalaisessa tuotetalossa aivan varmasti on jossain vaiheessa tuotettu kiireellä koodia, joka pitää vaan saada äkkiä ulos liian pienellä ihmismäärällä ja sit on ehkä unohtunut ne vittumaiset pikkukilkkeet kuten testit tai merkitykselliset commit-messaget tai tai tai... Enkä oo palkkatöistä niin intohimoinen, että alkaisin tähän puuttua (sori pomo).

@jannepekkala @rpsu @jnazarene toi tunne on masentavan tuttu. Mulla on se palkkatyön + ikuisen marraskuun aiheuttama emotionaalinen mätäpaise puhjennut äskettäin ja tuntuu että oon herännyt ja muistan miksi rakastan koodaamista. Se on luovuutta ja ongelmanratkaisua. Pää pulppuaa ideoita ja vapaa-ajalla taas koodaan koska se on kivaa.

@rpsu @jnazarene Mä koodaan työkseni ja siellä pelkään aina vaan et hajotan kaiken. Mut vapaa-ajan projekteissa käytän teknologista lekaa ja rikon asioita mielelläni.

Olispa ihana tehdä työkseen sellaista, jonka uskaltais rikkoa. Ongelma on ehkä ammatillisessa itsetunnossa ja joissain työpaikoissa olleilla pyhällä hengellä pystyssä olevassa koodipohjassa, jossa yhteen kohtaan tökätessä, 28921890 kohtaa välähtää.

@jnazarene Mä oon kriiseilly samaa. Jotenki nörteistä ja koodareista jne odotetaan, että jos on koodari, niin sit hengittää ja syö sitä koodia ja softaa ja nörttäystä.

Mä oon oppinut itsestäni, että osaan mielummin vähän kaikkea kun oon jossain yhdessä asiassa maailman paras. Tai siis, en tiedä mielummin mutta niin mun aivot vaan toimii. Ei oo yhtä mielenkiinnonkohdetta vaan 3898091209 intohimoa, jotka kaikki kiinnostaa.

Oot hyvä just tollaisena! Ei sun tarvi 10000% nörtti olla.