In my experience as a historian of this topic, whenever a German town sent a letter to its sovereign during the Thirty Years War, it was not to welcome a garrison but along this line 'that this town has no opportunity to take in any garrison'.

[DRA TKUA, Stade stad: Breve, til dels med bilag, fra borgmestre og råd samt individuelle borgere i Stade til danske konger og andre 1545 - 1639, council of Stade to Christian IV, September 1626.]

#History #ThirtyYearsWar

Miten sotavankeja (käytännössä upseereita) vaihdettiin 30-vuotisen sodan alkuvaiheessa 1626-1627? Kaksi kirjettä Tanskan sotakomissariaatille vastaa kysymykseen.

Vasemmalla katolisen liigan kenraali Tillyn kenttäkanslia Verdenissä lähettää Tanskan sotakomissaareille ehdotuksen kapteenin arvoisten sotavankien vaihtamisesta päittäin "heidän sotilasarvonsa ja laatunsa mukaisesti." Kapteeneista ei siten olisi maksettu lunnaita, vaan heillä olisi käyty vaihtokauppaa.

Viereisessä kirjeessä sama kanslia myöntää kahdelle vangitulle tanskalaiselle everstiluutnantille luvan viettää vielä toiset kaksi viikkoa kotimaassaan "jotta he voivat sinä aikana hoitaa asiansa." Käytännössä everstiluutnantit olivat kotona järjestämässä lunnaita itselleen, kun kruunukaan ei niitä heidän puolestaan maksanut. Pelkkä vaihtokauppa ei onnistunut, jos tanskalaisilla ei ollut vankeinaan yhtä korkea-arvoisia keisarillisia upseereita.

Luottamusjärjestelmässä vangit palasivat takaisin vankeuteen, sillä muuten koko vankien vaihdon prosessi olisi seisahtunut, mitä eivät halunneet sen enempää Tilly kuin hänen vihollisensa Tanskan kuningas Kristiankaan. Sääty-yhteiskunnassa upseereilla oli myös oman ritarin kunniansa aina puolustettavanaan.

[DRA Tyske Kancelli, Idenrigske Afdeling/A VIII/Sager vedr. land- og søforsvar/148. Breve til generalkrigskommissærer (1626 - 1627).]

Maanantain melkein miinukset ja plussat.

Melkein miinus:

Tanskan Rigsarkivetin verkkosivu oli aamupäivällä poksis, mutta nyt iltapäivällä se toimii taas.

Plussat:

Kansalliskirjastossa oli tutkijasalin piippuhyllyllä tarvitsemani primäärilähde.

Cafe Esplanadin lohikeitto.

Bloginosto kahden vuoden takaa. Kirjoitin teatterikokemuksen inspiroimana jotain Bertolt Brechtistä, Äiti Pelottomasta ja Hans Jakob von Grimmelshausenista.

https://skeptinenalkemisti.blogspot.com/2024/02/courasche-aiti-peloton.html

Count Khevenhüller's chronicle told that the Danes built a redoubt at "Tollspicker" in 1627. I was like the Tolls-what-now?, because Google doesn't know that place name.

Then Mattheus Merian's map of Lüneburg from 1642 came to the rescue.

#history #ThirtyYearsWar

Tutkimuksen tiimoilta olen lueskellut Anton Gindelyn suurteosta Geschichte der Gegenreformation in Böhmen (1894), ja 1600-luvun alun Böömistä kertova monografi resonoi myös nykypäivässä. Väkivallan monopolin haltuunsa ottanut keisari Ferdinand II kertoo Böömin säädyille ilmoitusasiana vuoden 1627 uudistetussa hallitusmuodossa, että vastedes

- hän määrää, mitä uskontoa saa harjoittaa ja mitä ei
- väärästä uskovaisuudesta seuraa karkotus
- reformaatiokomission virkailijat valvovat uskonnollista oikeaoppisuutta ja tarvittaessa toteuttavat maastakarkotuksia ja omaisuuden takavarikointeja
- lait säätää vastedes Ferdinand II itse, säädyille jää enää valta joko hyväksyä tai olla hyväksymättä uusia veroja
- Ferdinand II aateloi uusia suurmaanomistajia oman mielensä mukaan
- ja ai niin, virallinen kieli ei enää ole tsekki vaan saksa

Nykymaailmassa tämmöistähän ei voisi enää tapahtua...

Somenosto kolmen vuoden takaa, mutta edelleen ajankohtaista:

Puhuin eilen Suomalaisilla Historiapäivillä Lahden Sibeliustalolla naisista, väkivallasta ja 30-vuotisesta sodasta. Kosketin esityksessäni keisari Maximilian II:n valtakunnanmääräyksiä (Reichs-Policey-Ordnungen) vuosilta 1548 ja 1570, jotka kielsivät naisten surmaamisen sotatoimissa. Kuitenkin naisia surmattiin 30-vuotisessa ja muissakin Saksan alueella käydyissä sodissa. Tässä onkin kyse normatiivisuuden ja todellisuuden välisestä ristiriidasta, mikä asia lienee tuskallisen tuttu kaikille vanhempia aikoja tutkiville historioitsijakollegoille: säädökset, julistukset ja asetukset ovat yksi asia, ja se, miten niitä noudatettiin tai toteutettiin todellisuudessa, on toinen asia. Välillä me historiantutkijatkin lankeamme normatiivisuuden ansaan kuvatessamme menneisyyttä liiaksi ylätason tavoiteohjelmien eikä ruohonjuuritason todellisuuden kautta - tai ainakin tuomatta esille näiden välistä ristiriitaa. (Poikkeuksena toki tilanne, missä normatiiviset rakenteet ovat itsessään tutkimuksen kohde - vaikkapa maaherrojen ohjeistuksien kehitys vuoden 1634 hallitusmuodon jälkeen tms.)

(Kuvalähde: Kaysers Maximilian II und das heil. Röm. Reichs reuter-bestallung, und artickul auf die Teutschen knechte. Corpus Iuris Militaris Novissimum.)