Tässä aikani kuluksi ihmettelin ja pohdiskelin ns.

Tässä aikani kuluksi ihmettelin ja pohdiskelin ns. spicy-kirjallisuuden määritelmiä ja suosiota.

Spicy siis tarkoittaa kirjallisuutta, jossa on rohkeita seksikohtauksia ja sitä määritellään usein chiliasteikolla 1–5. Sievistelevä määritelmä johtuu Metasta ja Tiktokista, jossa herkästi bannataan sanoista 'seksi', 'erotiikka' ja 'porno'. On myös määritelmä smut, joka omasta mielestäni on spicya rohkeampaa. Käyttäisin siitä mielelläni termiä tuhmakirjallisuus tai tuhmistelu, siinä missä spicysta tietysti maustekirjallisuus.

Onko kyseessä kokonainen genre vaiko tyyli? Romantasiassa ja dark romancessa monesti odotetaan maustetta edes yhden chilin edestä, mutta yleensä se taitaa taipua sinne 3–4.
Ana Huangin kirjoissa taas chilin määrä on kaiketi 4–5, sitä pidetään myös smutina.

Miksi tällaisia termejä? Mitä vikaa erotiikassa?
No ei tietysti mitään vikaa. Mutta itse ajattelen, että eroottisessa kirjallisuudessa pääpointti on seksissä ja eroottisessa tunnelmassa. Juoni pitää olla, mutta sen painoarvo ei ole kovin suuri. Seksikohtaus pitää olla, mutta kuvauksen graafisuus voi vaihdella. Seksin ei tarvitse tarkoittaa penetraatiota (tämä pätee kautta linjan, kun puhutaan seksistä). Omista novelleistani 'Härkätanssi' ja 'Jos sais kerran reissullansa' ovat mielestäni erotiikkaa.
Pornoa on sitten se, jossa juonta on tuskin nimeksi, graafisuutta on runsaalla kädellä.

Maustekirjallisuudessa näen taas seksin nimenomaan mausteena, joka vie myös juonta eteenpäin. Chilit kertovat määrästä; sekä kohtauksilla että sivuilla laskettuna, että graafisuudesta. Viiden chilin kirja ei voi pitää sisällään pelkkää suukottelua, siinä missä yhden chilin kirja voi. Kipinä hahmojen välillä on ehdottoman oleellista.

Yksi pohdinta koski sitä, voiko nuortenkirjallisuus olla mausteista. Totta hitossa voi, mutta ei ehkä sillä 4–5 chilin asteikolla (young adultissa kuitenkin ehkä?).

Mutta vaikeita nämä rajanvedot! Kirjailijat usein kaiketi arvioivat omien tekstiensä chilit yläkanttiin, koska kirjailijalla itsellään on tekstiin isompi tunnelataus. Ja tunnelatausta chilit tarvitsevat. Siinä mielessä se on yhtä hankala kuin joskus kauhukirjallisuuden määrittely on. Anoppini sanoo puolitosissaan Myrskyluodon Maijaa kauhuksi, koska häntä pelottaa ja ahdistaa jo ajatuskin jossain syrjäisellä luodolla asumisesta.

Näillä siis mennään. Eikä vielä ole edes perjantai!

#kirjamastodon #kirjafedi #kirjallisuus

Tässä aikani kuluksi ihmettelin ja pohdiskelin ns. spicy-kirjallisuuden määritelmiä ja suosiota.

Spicy siis tarkoittaa kirjallisuutta, jossa on rohkeita seksikohtauksia ja sitä määritellään usein chiliasteikolla 1–5. Sievistelevä määritelmä johtuu Metasta ja Tiktokista, jossa herkästi bannataan sanoista 'seksi', 'erotiikka' ja 'porno'. On myös määritelmä smut, joka omasta mielestäni on spicya rohkeampaa. Käyttäisin siitä mielelläni termiä tuhmakirjallisuus tai tuhmistelu, siinä missä spicysta tietysti maustekirjallisuus.

Onko kyseessä kokonainen genre vaiko tyyli? Romantasiassa ja dark romancessa monesti odotetaan maustetta edes yhden chilin edestä, mutta yleensä se taitaa taipua sinne 3–4.
Ana Huangin kirjoissa taas chilin määrä on kaiketi 4–5, sitä pidetään myös smutina.

Miksi tällaisia termejä? Mitä vikaa erotiikassa?
No ei tietysti mitään vikaa. Mutta itse ajattelen, että eroottisessa kirjallisuudessa pääpointti on seksissä ja eroottisessa tunnelmassa. Juoni pitää olla, mutta sen painoarvo ei ole kovin suuri. Seksikohtaus pitää olla, mutta kuvauksen graafisuus voi vaihdella. Seksin ei tarvitse tarkoittaa penetraatiota (tämä pätee kautta linjan, kun puhutaan seksistä). Omista novelleistani 'Härkätanssi' ja 'Jos sais kerran reissullansa' ovat mielestäni erotiikkaa.
Pornoa on sitten se, jossa juonta on tuskin nimeksi, graafisuutta on runsaalla kädellä.

Maustekirjallisuudessa näen taas seksin nimenomaan mausteena, joka vie myös juonta eteenpäin. Chilit kertovat määrästä; sekä kohtauksilla että sivuilla laskettuna, että graafisuudesta. Viiden chilin kirja ei voi pitää sisällään pelkkää suukottelua, siinä missä yhden chilin kirja voi. Kipinä hahmojen välillä on ehdottoman oleellista.

Yksi pohdinta koski sitä, voiko nuortenkirjallisuus olla mausteista. Totta hitossa voi, mutta ei ehkä sillä 4–5 chilin asteikolla (young adultissa kuitenkin ehkä?).

Mutta vaikeita nämä rajanvedot! Kirjailijat usein kaiketi arvioivat omien tekstiensä chilit yläkanttiin, koska kirjailijalla itsellään on tekstiin isompi tunnelataus. Ja tunnelatausta chilit tarvitsevat. Siinä mielessä se on yhtä hankala kuin joskus kauhukirjallisuuden määrittely on. Anoppini sanoo puolitosissaan Myrskyluodon Maijaa kauhuksi, koska häntä pelottaa ja ahdistaa jo ajatuskin jossain syrjäisellä luodolla asumisesta.

Näillä siis mennään. Eikä vielä ole edes perjantai!

#kirjamastodon #kirjafedi #kirjallisuus

@hannamorre mä olen tätä pohtinut just Royaumen aikakirjojen kohdalla, koska silloin kun sarjaa lähdin kirjoittamaan, se oli nimenomaan spicya. Mutta nyt kun hyvinkin suoraa jyystöä kuvaava aikuisten romantasia, dark romance yms on pitkälti vieneet sen sometilan, joka kymmenisen vuotta sitten oli YA:lla, Royaumet vaikuttaa nuorillekin lukijoille varmaan aika kesyiltä chiliasteikolla. Ehkä 1-2 chiliä hikisesti saavat.

@magdalenahai @hannamorre

Vähemmän tulista niin sitä jaksaa vetää enemmän?

Tässä aikani kuluksi ihmettelin ja pohdiskelin ns. spicy-kirjallisuuden määritelmiä ja suosiota.

Spicy siis tarkoittaa kirjallisuutta, jossa on rohkeita seksikohtauksia ja sitä määritellään usein chiliasteikolla 1–5. Sievistelevä määritelmä johtuu Metasta ja Tiktokista, jossa herkästi bannataan sanoista 'seksi', 'erotiikka' ja 'porno'. On myös määritelmä smut, joka omasta mielestäni on spicya rohkeampaa. Käyttäisin siitä mielelläni termiä tuhmakirjallisuus tai tuhmistelu, siinä missä spicysta tietysti maustekirjallisuus.

Onko kyseessä kokonainen genre vaiko tyyli? Romantasiassa ja dark romancessa monesti odotetaan maustetta edes yhden chilin edestä, mutta yleensä se taitaa taipua sinne 3–4.
Ana Huangin kirjoissa taas chilin määrä on kaiketi 4–5, sitä pidetään myös smutina.

Miksi tällaisia termejä? Mitä vikaa erotiikassa?
No ei tietysti mitään vikaa. Mutta itse ajattelen, että eroottisessa kirjallisuudessa pääpointti on seksissä ja eroottisessa tunnelmassa. Juoni pitää olla, mutta sen painoarvo ei ole kovin suuri. Seksikohtaus pitää olla, mutta kuvauksen graafisuus voi vaihdella. Seksin ei tarvitse tarkoittaa penetraatiota (tämä pätee kautta linjan, kun puhutaan seksistä). Omista novelleistani 'Härkätanssi' ja 'Jos sais kerran reissullansa' ovat mielestäni erotiikkaa.
Pornoa on sitten se, jossa juonta on tuskin nimeksi, graafisuutta on runsaalla kädellä.

Maustekirjallisuudessa näen taas seksin nimenomaan mausteena, joka vie myös juonta eteenpäin. Chilit kertovat määrästä; sekä kohtauksilla että sivuilla laskettuna, että graafisuudesta. Viiden chilin kirja ei voi pitää sisällään pelkkää suukottelua, siinä missä yhden chilin kirja voi. Kipinä hahmojen välillä on ehdottoman oleellista.

Yksi pohdinta koski sitä, voiko nuortenkirjallisuus olla mausteista. Totta hitossa voi, mutta ei ehkä sillä 4–5 chilin asteikolla (young adultissa kuitenkin ehkä?).

Mutta vaikeita nämä rajanvedot! Kirjailijat usein kaiketi arvioivat omien tekstiensä chilit yläkanttiin, koska kirjailijalla itsellään on tekstiin isompi tunnelataus. Ja tunnelatausta chilit tarvitsevat. Siinä mielessä se on yhtä hankala kuin joskus kauhukirjallisuuden määrittely on. Anoppini sanoo puolitosissaan Myrskyluodon Maijaa kauhuksi, koska häntä pelottaa ja ahdistaa jo ajatuskin jossain syrjäisellä luodolla asumisesta.

Näillä siis mennään. Eikä vielä ole edes perjantai!

#kirjamastodon #kirjafedi #kirjallisuus

@hannamorre tää on kyllä hauskaa kun ite fanifiktiota paljon lukeneena muistelen sitä aikaa kun puhuttiin 'lemon' ja 'lime' fikeistä, ensimmäiset enempi k-18 kamaa ja jälkimmäiset sit jotain k-16 nykyään tällasia termejä ei käytetä, AO3:ssä on 'explicit', 'mature', 'teen' jne. AO3:ssa tai Tumblrissa ei myöskään tarvii sievistellä kielen kanssa bännien pelossa samalla tavalla kuin tiktokissa (kuten ei täälläkään), onneks

@kskehu Kaari Utrion parhaina vuosina puhuttiin sentää reilusti rouvaspornosta