Tässä aikani kuluksi ihmettelin ja pohdiskelin ns.
-
Tässä aikani kuluksi ihmettelin ja pohdiskelin ns. spicy-kirjallisuuden määritelmiä ja suosiota.
Spicy siis tarkoittaa kirjallisuutta, jossa on rohkeita seksikohtauksia ja sitä määritellään usein chiliasteikolla 1–5. Sievistelevä määritelmä johtuu Metasta ja Tiktokista, jossa herkästi bannataan sanoista 'seksi', 'erotiikka' ja 'porno'. On myös määritelmä smut, joka omasta mielestäni on spicya rohkeampaa. Käyttäisin siitä mielelläni termiä tuhmakirjallisuus tai tuhmistelu, siinä missä spicysta tietysti maustekirjallisuus.
Onko kyseessä kokonainen genre vaiko tyyli? Romantasiassa ja dark romancessa monesti odotetaan maustetta edes yhden chilin edestä, mutta yleensä se taitaa taipua sinne 3–4.
Ana Huangin kirjoissa taas chilin määrä on kaiketi 4–5, sitä pidetään myös smutina.Miksi tällaisia termejä? Mitä vikaa erotiikassa?
No ei tietysti mitään vikaa. Mutta itse ajattelen, että eroottisessa kirjallisuudessa pääpointti on seksissä ja eroottisessa tunnelmassa. Juoni pitää olla, mutta sen painoarvo ei ole kovin suuri. Seksikohtaus pitää olla, mutta kuvauksen graafisuus voi vaihdella. Seksin ei tarvitse tarkoittaa penetraatiota (tämä pätee kautta linjan, kun puhutaan seksistä). Omista novelleistani 'Härkätanssi' ja 'Jos sais kerran reissullansa' ovat mielestäni erotiikkaa.
Pornoa on sitten se, jossa juonta on tuskin nimeksi, graafisuutta on runsaalla kädellä.Maustekirjallisuudessa näen taas seksin nimenomaan mausteena, joka vie myös juonta eteenpäin. Chilit kertovat määrästä; sekä kohtauksilla että sivuilla laskettuna, että graafisuudesta. Viiden chilin kirja ei voi pitää sisällään pelkkää suukottelua, siinä missä yhden chilin kirja voi. Kipinä hahmojen välillä on ehdottoman oleellista.
Yksi pohdinta koski sitä, voiko nuortenkirjallisuus olla mausteista. Totta hitossa voi, mutta ei ehkä sillä 4–5 chilin asteikolla (young adultissa kuitenkin ehkä?).
Mutta vaikeita nämä rajanvedot! Kirjailijat usein kaiketi arvioivat omien tekstiensä chilit yläkanttiin, koska kirjailijalla itsellään on tekstiin isompi tunnelataus. Ja tunnelatausta chilit tarvitsevat. Siinä mielessä se on yhtä hankala kuin joskus kauhukirjallisuuden määrittely on. Anoppini sanoo puolitosissaan Myrskyluodon Maijaa kauhuksi, koska häntä pelottaa ja ahdistaa jo ajatuskin jossain syrjäisellä luodolla asumisesta.
Näillä siis mennään. Eikä vielä ole edes perjantai!
-
R ActivityRelay shared this topic
-
Tässä aikani kuluksi ihmettelin ja pohdiskelin ns. spicy-kirjallisuuden määritelmiä ja suosiota.
Spicy siis tarkoittaa kirjallisuutta, jossa on rohkeita seksikohtauksia ja sitä määritellään usein chiliasteikolla 1–5. Sievistelevä määritelmä johtuu Metasta ja Tiktokista, jossa herkästi bannataan sanoista 'seksi', 'erotiikka' ja 'porno'. On myös määritelmä smut, joka omasta mielestäni on spicya rohkeampaa. Käyttäisin siitä mielelläni termiä tuhmakirjallisuus tai tuhmistelu, siinä missä spicysta tietysti maustekirjallisuus.
Onko kyseessä kokonainen genre vaiko tyyli? Romantasiassa ja dark romancessa monesti odotetaan maustetta edes yhden chilin edestä, mutta yleensä se taitaa taipua sinne 3–4.
Ana Huangin kirjoissa taas chilin määrä on kaiketi 4–5, sitä pidetään myös smutina.Miksi tällaisia termejä? Mitä vikaa erotiikassa?
No ei tietysti mitään vikaa. Mutta itse ajattelen, että eroottisessa kirjallisuudessa pääpointti on seksissä ja eroottisessa tunnelmassa. Juoni pitää olla, mutta sen painoarvo ei ole kovin suuri. Seksikohtaus pitää olla, mutta kuvauksen graafisuus voi vaihdella. Seksin ei tarvitse tarkoittaa penetraatiota (tämä pätee kautta linjan, kun puhutaan seksistä). Omista novelleistani 'Härkätanssi' ja 'Jos sais kerran reissullansa' ovat mielestäni erotiikkaa.
Pornoa on sitten se, jossa juonta on tuskin nimeksi, graafisuutta on runsaalla kädellä.Maustekirjallisuudessa näen taas seksin nimenomaan mausteena, joka vie myös juonta eteenpäin. Chilit kertovat määrästä; sekä kohtauksilla että sivuilla laskettuna, että graafisuudesta. Viiden chilin kirja ei voi pitää sisällään pelkkää suukottelua, siinä missä yhden chilin kirja voi. Kipinä hahmojen välillä on ehdottoman oleellista.
Yksi pohdinta koski sitä, voiko nuortenkirjallisuus olla mausteista. Totta hitossa voi, mutta ei ehkä sillä 4–5 chilin asteikolla (young adultissa kuitenkin ehkä?).
Mutta vaikeita nämä rajanvedot! Kirjailijat usein kaiketi arvioivat omien tekstiensä chilit yläkanttiin, koska kirjailijalla itsellään on tekstiin isompi tunnelataus. Ja tunnelatausta chilit tarvitsevat. Siinä mielessä se on yhtä hankala kuin joskus kauhukirjallisuuden määrittely on. Anoppini sanoo puolitosissaan Myrskyluodon Maijaa kauhuksi, koska häntä pelottaa ja ahdistaa jo ajatuskin jossain syrjäisellä luodolla asumisesta.
Näillä siis mennään. Eikä vielä ole edes perjantai!
@hannamorre Jänniä määrittelyjä ja rajanvetoja.
Some on luonut myös häveliäitä kiertoilmaisuja ja saanut ihmiset ehkä tarttumaan kirjallisuuteen, mihin "väärällä" nimityksellä ei ehkä tarttuisi? Ja viihde toisaalta myy hyvin - tästä oli Hesarissakin taannoin debattia? Ranskassa taas mausteisten genrejen ympärillä syntyy erikoistuneita kirjakauppoja.
Yllätyksellisyys on kai yksi viihdyttävä elementti mausteissa, kun ei tiedä, mihin vaikkapa skaalalla 1-5 törmää. Erotiikassa tietää jo odottavansa jotakin, joten asetelma tuntuu erilaiselta alusta pitäen?
Tuntuisi kyllä kuolettavan tylsältä kirjoittaa mitään ilman juonta, oli mausteita tai sitten erotiikkaa. Ilman hahmojen välistä kipinääkin tuntuisi vähän hankalalta kirjoittaa - eri asia jääkö kipinä vain kirjoittajan pääkoppaan ja siirtyykö kirjan sivuille. Varsinaisen pornon määritelmään sopisi kai lisätä ns. porn logic graafisen mässäilyn lisäksi, kun todellisuus vaihtuu kesken kaiken.
Itsellä on toisaalta kaikkeen kaunokirjallisuuteen hieman epätasapainoinen suhde, sillä kaikki kirjoittaminen on aina elävää ja vahvasti samaistuttavaa, mutta pelkkä lukeminen tavoittaa hyvin harvoin samaa tasoa. Jos aikoisi julkaista jotain uudelleen, niin voisi ensin unohtaa, että kaikki ihmiset eivät toimi samalla tavoin ja saattaisivat kaivata vaikkapa puuttuvaa genrelohkoa.

-
Tässä aikani kuluksi ihmettelin ja pohdiskelin ns. spicy-kirjallisuuden määritelmiä ja suosiota.
Spicy siis tarkoittaa kirjallisuutta, jossa on rohkeita seksikohtauksia ja sitä määritellään usein chiliasteikolla 1–5. Sievistelevä määritelmä johtuu Metasta ja Tiktokista, jossa herkästi bannataan sanoista 'seksi', 'erotiikka' ja 'porno'. On myös määritelmä smut, joka omasta mielestäni on spicya rohkeampaa. Käyttäisin siitä mielelläni termiä tuhmakirjallisuus tai tuhmistelu, siinä missä spicysta tietysti maustekirjallisuus.
Onko kyseessä kokonainen genre vaiko tyyli? Romantasiassa ja dark romancessa monesti odotetaan maustetta edes yhden chilin edestä, mutta yleensä se taitaa taipua sinne 3–4.
Ana Huangin kirjoissa taas chilin määrä on kaiketi 4–5, sitä pidetään myös smutina.Miksi tällaisia termejä? Mitä vikaa erotiikassa?
No ei tietysti mitään vikaa. Mutta itse ajattelen, että eroottisessa kirjallisuudessa pääpointti on seksissä ja eroottisessa tunnelmassa. Juoni pitää olla, mutta sen painoarvo ei ole kovin suuri. Seksikohtaus pitää olla, mutta kuvauksen graafisuus voi vaihdella. Seksin ei tarvitse tarkoittaa penetraatiota (tämä pätee kautta linjan, kun puhutaan seksistä). Omista novelleistani 'Härkätanssi' ja 'Jos sais kerran reissullansa' ovat mielestäni erotiikkaa.
Pornoa on sitten se, jossa juonta on tuskin nimeksi, graafisuutta on runsaalla kädellä.Maustekirjallisuudessa näen taas seksin nimenomaan mausteena, joka vie myös juonta eteenpäin. Chilit kertovat määrästä; sekä kohtauksilla että sivuilla laskettuna, että graafisuudesta. Viiden chilin kirja ei voi pitää sisällään pelkkää suukottelua, siinä missä yhden chilin kirja voi. Kipinä hahmojen välillä on ehdottoman oleellista.
Yksi pohdinta koski sitä, voiko nuortenkirjallisuus olla mausteista. Totta hitossa voi, mutta ei ehkä sillä 4–5 chilin asteikolla (young adultissa kuitenkin ehkä?).
Mutta vaikeita nämä rajanvedot! Kirjailijat usein kaiketi arvioivat omien tekstiensä chilit yläkanttiin, koska kirjailijalla itsellään on tekstiin isompi tunnelataus. Ja tunnelatausta chilit tarvitsevat. Siinä mielessä se on yhtä hankala kuin joskus kauhukirjallisuuden määrittely on. Anoppini sanoo puolitosissaan Myrskyluodon Maijaa kauhuksi, koska häntä pelottaa ja ahdistaa jo ajatuskin jossain syrjäisellä luodolla asumisesta.
Näillä siis mennään. Eikä vielä ole edes perjantai!
@hannamorre mä olen tätä pohtinut just Royaumen aikakirjojen kohdalla, koska silloin kun sarjaa lähdin kirjoittamaan, se oli nimenomaan spicya. Mutta nyt kun hyvinkin suoraa jyystöä kuvaava aikuisten romantasia, dark romance yms on pitkälti vieneet sen sometilan, joka kymmenisen vuotta sitten oli YA:lla, Royaumet vaikuttaa nuorillekin lukijoille varmaan aika kesyiltä chiliasteikolla. Ehkä 1-2 chiliä hikisesti saavat.

-
@hannamorre mä olen tätä pohtinut just Royaumen aikakirjojen kohdalla, koska silloin kun sarjaa lähdin kirjoittamaan, se oli nimenomaan spicya. Mutta nyt kun hyvinkin suoraa jyystöä kuvaava aikuisten romantasia, dark romance yms on pitkälti vieneet sen sometilan, joka kymmenisen vuotta sitten oli YA:lla, Royaumet vaikuttaa nuorillekin lukijoille varmaan aika kesyiltä chiliasteikolla. Ehkä 1-2 chiliä hikisesti saavat.

Vähemmän tulista niin sitä jaksaa vetää enemmän?

-
Vähemmän tulista niin sitä jaksaa vetää enemmän?

@henrik @hannamorre ehkä

-
Tässä aikani kuluksi ihmettelin ja pohdiskelin ns. spicy-kirjallisuuden määritelmiä ja suosiota.
Spicy siis tarkoittaa kirjallisuutta, jossa on rohkeita seksikohtauksia ja sitä määritellään usein chiliasteikolla 1–5. Sievistelevä määritelmä johtuu Metasta ja Tiktokista, jossa herkästi bannataan sanoista 'seksi', 'erotiikka' ja 'porno'. On myös määritelmä smut, joka omasta mielestäni on spicya rohkeampaa. Käyttäisin siitä mielelläni termiä tuhmakirjallisuus tai tuhmistelu, siinä missä spicysta tietysti maustekirjallisuus.
Onko kyseessä kokonainen genre vaiko tyyli? Romantasiassa ja dark romancessa monesti odotetaan maustetta edes yhden chilin edestä, mutta yleensä se taitaa taipua sinne 3–4.
Ana Huangin kirjoissa taas chilin määrä on kaiketi 4–5, sitä pidetään myös smutina.Miksi tällaisia termejä? Mitä vikaa erotiikassa?
No ei tietysti mitään vikaa. Mutta itse ajattelen, että eroottisessa kirjallisuudessa pääpointti on seksissä ja eroottisessa tunnelmassa. Juoni pitää olla, mutta sen painoarvo ei ole kovin suuri. Seksikohtaus pitää olla, mutta kuvauksen graafisuus voi vaihdella. Seksin ei tarvitse tarkoittaa penetraatiota (tämä pätee kautta linjan, kun puhutaan seksistä). Omista novelleistani 'Härkätanssi' ja 'Jos sais kerran reissullansa' ovat mielestäni erotiikkaa.
Pornoa on sitten se, jossa juonta on tuskin nimeksi, graafisuutta on runsaalla kädellä.Maustekirjallisuudessa näen taas seksin nimenomaan mausteena, joka vie myös juonta eteenpäin. Chilit kertovat määrästä; sekä kohtauksilla että sivuilla laskettuna, että graafisuudesta. Viiden chilin kirja ei voi pitää sisällään pelkkää suukottelua, siinä missä yhden chilin kirja voi. Kipinä hahmojen välillä on ehdottoman oleellista.
Yksi pohdinta koski sitä, voiko nuortenkirjallisuus olla mausteista. Totta hitossa voi, mutta ei ehkä sillä 4–5 chilin asteikolla (young adultissa kuitenkin ehkä?).
Mutta vaikeita nämä rajanvedot! Kirjailijat usein kaiketi arvioivat omien tekstiensä chilit yläkanttiin, koska kirjailijalla itsellään on tekstiin isompi tunnelataus. Ja tunnelatausta chilit tarvitsevat. Siinä mielessä se on yhtä hankala kuin joskus kauhukirjallisuuden määrittely on. Anoppini sanoo puolitosissaan Myrskyluodon Maijaa kauhuksi, koska häntä pelottaa ja ahdistaa jo ajatuskin jossain syrjäisellä luodolla asumisesta.
Näillä siis mennään. Eikä vielä ole edes perjantai!
@hannamorre tää on kyllä hauskaa kun ite fanifiktiota paljon lukeneena muistelen sitä aikaa kun puhuttiin 'lemon' ja 'lime' fikeistä, ensimmäiset enempi k-18 kamaa ja jälkimmäiset sit jotain k-16
nykyään tällasia termejä ei käytetä, AO3:ssä on 'explicit', 'mature', 'teen' jne. AO3:ssa tai Tumblrissa ei myöskään tarvii sievistellä kielen kanssa bännien pelossa samalla tavalla kuin tiktokissa (kuten ei täälläkään), onneks -
@hannamorre tää on kyllä hauskaa kun ite fanifiktiota paljon lukeneena muistelen sitä aikaa kun puhuttiin 'lemon' ja 'lime' fikeistä, ensimmäiset enempi k-18 kamaa ja jälkimmäiset sit jotain k-16
nykyään tällasia termejä ei käytetä, AO3:ssä on 'explicit', 'mature', 'teen' jne. AO3:ssa tai Tumblrissa ei myöskään tarvii sievistellä kielen kanssa bännien pelossa samalla tavalla kuin tiktokissa (kuten ei täälläkään), onneks@kskehu Kaari Utrion parhaina vuosina puhuttiin sentää reilusti rouvaspornosta

-
@kskehu Kaari Utrion parhaina vuosina puhuttiin sentää reilusti rouvaspornosta

@hannamorre rouvasporno, lol
-
@magdalenahai @kskehu Mä yritän kovasti!
