35. Mies lähti armeijaan. Tiellä hänen hevosensa väsyi. Mies kohtasi joutsenen. Joutsen nosti hänet siivilleen, nousi ilmaan ja kuljetti hänet vanhempiensa luokse. Hänen äitinsä ja isänsä iloitsevat ja ovat onnellisia.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Jotkut tulkitsijat ovat päätelleet, että mies on kotimatkalla sodasta. Joutsen ei siis edistä rintamakarkuruutta. Mutta tästä emme voi olla täysin varmoja. Enteiden kirjan muotoilut ovat usein pelkistettyjä ja viitteellisiä. Pääasia on, että mies pääsee kotiin.

Kuvituskuva pienine joutsenineen on Mogaon temppeliluolasta nro 435. Enteiden kirja löytyi saman luolakompleksin kiinni muuratusta kirjakammiosta. Mogaon temppeliluolat sijaitsevat Dunhuangissa, Gansun provinssissa Kiinassa.

Joutsen esiintyy buddhalaisessa ja hindulaisessa taiteessa, mutta sillä on myös oma merkityksensä muinaisturkkilaisten tengriläisessä maailmankuvassa, josta Enteiden kirja kertoo. Suden tapaan joutsen voi olla heimon esiäiti tai sankarin morsian. Erilaisten turkkilais- ja mongolikansojen luomiskertomuksissa joutsen tai muu vesilintu avustaa Tengri-jumalaa maailman luomisessa. Aivan kuten suomalais-ugrilaisissakin myyteissä.

34. Kaani lähti sotaan. Vihollinen lyötiin. Kaani palaa takaisin ja sallii kansan elää paimentolaisina tai asettua aloilleen. Itse joukkoineen hän saapuu ordoon iloiten ja onnellisena.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Enteestä nro 28 opimme, että ordo on päämaja, hallitsijan leiri eli valtakunnan hallinnon keskus.

Tämä enne on melko simppeli, mutta kiinnostavaa on, että siinä korostetaan voiton jälkeistä yhteiskuntajärjestystä: Kansa saa päättää elintavoistaan. Ehkä tässä tarkoitetaan siis myös voitetun osapuolen alamaisia.

Kuva on lainattu Wikimedia Commonsista ja esittää uiguurien kaanin kääntymistä manikealaisuuteen vuonna 762. Enteiden kirja koottiin todennäköisesti näihin aikoihin.

Lisätietoja kirjasta, josta kuva on peräisin: https://en.wikipedia.org/wiki/Leaf_from_a_Manichaean_book_MIK_III_4979

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Conversion_of_B%C3%B6g%C3%BC_Qaghan_(759-780_CE)_to_Manicheism_in_762_(detailed_of_B%C3%B6g%C3%BC_Qaghan_in_a_suit_of_armour,_kneeling_to_a_Manichean_high_priest).jpg

Puoli vuotta sitten: "Urponen muistuttaa, että vasta kuvien julkaisun jälkeen kaupungille on laadittu ohjeistus tekoälykuvien käytöstä."

"– Niissä todetaan, että käytämme ensisijaisesti Oulun kaupungin kuvapankissa olevia kuvia, jotka ovat oikeiden valokuvaajien ottamia."

"Ohjeissa Urposen mukaan myös todetaan, että kuvat oululaisista ihmisistä ja maisemista eivät välttämättä sovellu tekoälyllä tehtäväksi."

Jahas, mitäs näille ohjeille on tapahtunut?

https://yle.fi/a/74-20179863

Muistin väärin, edellisestä kohusta on jo puolisen vuotta! Eikä mitään olla opittu 🫠

https://yle.fi/a/74-20179863

Tänään en päivitä #Irkbitig-ketjua, koska minua kiukuttaa kotikaupunkini tekoälylinjaus. #oulu2026 #kulttuuripääkaupunni #paskakaupunni

"Tekoälykuvat nähdään myös Oulun kulttuuripääkaupunkivuodelle mittavana mainehaittana. Lisäksi ne eivät ole ilmaisia taloudellisesti eikä ekologisesti, valtuustoaloitteessa todetaan."

"Oulun kaupungin valtuustoaloitteeseen antaman vastauksen mukaan sen viestintä nojaa ammattilaisten työhön, ei tekoälyyn. Tekoäly on vain avustava työkalu. Ihminen arvioi ja vastaa aina viestinnän sisällöstä." Kuka on tämä ihminen? Muistan, että kun asiasta nousi kohu vuodenvaihteessa, ei kuvien yhteydessä mainittu yhtään tekijää. Ketkä nämä ammattilaiset ovat?

Järkyttävintä:

"Tekoälyn avulla tuotettuja taideteoksia tullaan todennäköisesti jatkossa näkemään esimerkiksi Museo ja tiedekeskus Tiiman näyttelyissä."

https://yle.fi/a/74-20210623?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

33. Joku pani huovan veteen. Hakatkaa sitä enemmän, köyttäkää se tiukasti.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on huono.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Huopa on merkittävä keksintö ihmiskunnan historiassa. Huovuttamalla ihminen on pystynyt muovaamaan kuiduista kestävää ja eristävää materiaalia, joka on auttanut ihmisiä selviytymään pohjoisen pallonpuoliskon haastavissa olosuhteissa. Jo antiikin skyytit asuivat huopateltoissa, ja keskiajalla mongoleille kaikki aron huopatelttojen kansat olivat samaa heimoa.

Villahuopa voi kuitenkin mennä pilalle huolimattomissa käsissä. Enteen muotoilu on huvittava, koska ei ole ihan selvää, pitääkö hakata ja köyttää huopaa vai sitä, joka pani sen veteen. Tulin ajatelleeksi mongolien tapaa kääriä känniörveltäjä huopaan, jos tämä alkaa pilata muiden hauskanpidon juhlissa. Mutta enteessä on kai kyse huovan pelastamisesta käyttökelpoiseksi!

Kuvituskuva on poikkeuksellisesti modernia taidetta. Siskoni kertoi minulle Joseph Beuysin omaelämäkerrallisesta myytistä. Saksalaistaiteilija kertoili joutuneensa toistelulentäjänä toisessa maailmansodassa lento-onnettomuuteen Krimillä, jossa tataarit pelastivat hänen henkensä käärimällä hänet rasvaan ja huopiin. Tarinalle ei ole mitään todisteita, mutta Euraasian aromaiden paimentolaiset inspiroivat Beuysin taidetta.

Flickr-käyttäjä MJ Klaver kuvasi Beuysin installaation "The Pack" (Lauma, 1969) Tate-museossa. Installaatio esittää museon kuvauksen mukaan "kaoottista ja dynaamista energiaa, joka oli Beuysin mukaan olennaista yhteiskunnallisen muutoksen saavuttamiseksi." "Lauma" koostuu 24 DDR:stä tuodusta urheilukelkasta, jotka purkautuvat näyttelytilaan VW-pakettiautosta. Jokainen kelkka on lastattu "selviytymispakkauksella": huoparulla lämpöä ja suojaa varten, rasvakimpale ravinnoksi ja taskulamppu suunnistamista varten.

Beuysin taideteosta on tulkittu ristiriitaisesti: Siinä on nähty nuorekasta seikkailumieltä, hyökkäävää valloitushalua, pakoa katastrofin edessä jne...

Kuvalähde: https://www.flickr.com/photos/mjk23/4574866796

Tietoa taideteoksesta: https://de.wikipedia.org/wiki/The_pack_(das_Rudel)

Taustana on hyvä tietää että olen asunut maalla (Urjalankylä), pikkukaupungeissa (Gislaved, Wunstorf, Lund) ja keskikokoisissa kaupungeissa (Hannover, Göteborg, Helsinki). Nykyään asun Oulussa, jossa on jotakin kaikista kategorioista. Käyn usein Tukholmassa, Pariisissa ja joskus Berliinissä, mutta Saksassa ja Ranskassa vietän eniten aikaa pienemmillä paikkakunnilla.

Asuin Helsingissä 12 vuotta. Mielestäni hektisyyden taso ei hirveästi eroa Oulusta. Ihmiset maleksivat, jäävät liukuportaiden päähän seisomaan ja kun alan vetää jonkun suojellun rakennuksen raskasta ulko-ovea auki, taakseni muodostuu siipeilijöiden jono, jolloin alan tahallani hidastella ja jumittaa. Olettavat tietenkin että pääsevät samalla ovenavauksella sisään, vaikka vapaita ovia on mielin määrin.

En ymmärrä miksi jälkimmäinen tuntuu erityisen helsinkiläiseltä ilmiöltä ja miksi se ärsyttää minua niin kovasti (ehkä siksi , että minulla on yleensä paljon raskaita laukkuja). Ehkä muualla on niin paljon liuku- ja automaattiovia, ettei ilmiötä pääse kehittymään.

Pohdin pitkään, mistä johtuu monen suomalaisen taito kiilata ohi ja sitten hidastaa ja jumittaa edessäni missä tahansa liikenteessä. Vastaus löytyi kun kävin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen Tallinnan laivalla. Kun portit avautuivat, rutinoituneet matkustajat toimivat juuri näin edetäkseen tehokkaasti ihmisjoukon läpi: eteen kiilaus, laahustaminen, eteen kiilaus, laahustaminen.

Tukholmalaisiin verrattuna helsinkiläiset ovat hitaita. Metron perässä juokseminen on klisee. Tukholmalaisilla on aina kiire jonnekin, en tiedä minne tai miksi, ei se niin suuri kaupunki ole. Mutta on mukavaa, kun ihmismassat liikkuvat ja tekevät tilaa. Siellä pääsee soljumaan mukana.

Kun kävin Lontoossa viime kesänä, tajusin että olo oli levollinen niin pitkään kun en käynyt turistialueilla, sillä turistit käyttäytyivät aivan kuin helsinkiläiset ja oululaiset omissa kaupungeissaan. Jumittivat, pällistelivät, tukkivat tiet. Yksi nainen jopa pöyristyi minulle, koska kulki itse minua päin katsomatta eteensä British Museumissa.

Suomessa näkee usein kuinka ihmiset kävelevät pitkiä matkoja pää itsepäisesti kääntyneenä aivan toiseen suuntaan tai tuijottaen maahan, minkä vuoksi he ajautuvat väärille kaistoille talvisin kun pyöräkaistan rajat ovat lumen peitossa. Täällä Oulussa on onneksi tilaa väistää, mutta joskus mietin että haluaisin tiputtaa nämä "kaupunkilaiset" Hampurin rautatieasemalle tai keskelle Kööpenhaminaa.

Ville Ranta jossain sarjakuvassaan huomautti samasta ilmiöstä. Suomalaiset osaavat olla toistensa tiellä omissa tilavissa kaupungeissaan... (Ranskalainen toverini ihailee Helsingin leveitä jalkakäytäviä. Entäs rappukäytävät! Sinne mahtuisi vaikka kuinka monta pariisilaista yksiötä!)

Ehkä meidän suomalaisten vihjeettömyys johtuu etuoikeudesta nauttia runsaasta tilasta ympärillämme. Meidän on harvoin pakko ottaa huomioon muita ihmisiä tavalla, jota ranskalainen kutsuu käsitteellä "civisme", kansalaishenki, mutta on lopulta aika kulttuurisidonnainen nippu selviytymistaitoja.

Jälkihuomautus enteelle nro 32.

Edellisen päivityksen kuva on ranskalaisen arkeologin Joseph Hackinin akvarellikopio Bezeklikin luolamaalauksesta. Hackin pyrki tallentamaan maalauksen värisävyt. Alkuperäinen maalaus on vakavasti vaurioitunut.

Tämän päivityksen kuva on saksalaisen arkeologin Albert Grünwedelin mustavalkoinen piirros. Siinä näkyy tarkemmin, että pyöreä alue, josta puut versovat, on ilmeisesti lammikko, jossa uiskentelee vesilintuja.

Keskimmäiset palvojat ovat ehkä hallitsijapari, sillä molemmilla on lintuaiheinen kruunu, mutta toisella on lamellihaarniska ja toisella on leveähihainen, kiinalaistyylinen puku.

Maalauksen alla on uiguurinkielinen kirjoitus: "Tämä on suojelusjumalten kokoontuminen" ... "Riikinkukon kuvalla. Minä, Sävit, olen kirjoittanut. Älköön syntiä olko. Olkoon [...] suojeluksessa." ... "Ötükän Ngošakanč (ja) Qutluk Tapmïš Qy-a olkoot suojeluksessa... Olen nöyrästi tehnyt [...] olkoon rauhassa. Anna syntini anteeksi."

Nimet ovat kiinnostavia. Ne kuulostavat hyvin muinaisturkkilaisilta. Ötükän / Ötüken oli ensimmäisen turkkilaisen kaanikunnan pääkaupunki. Etügen oli turkkilaisten ja mongolilaisten kansojen äitijumalatar. Qutluk / Qutluq tarkoittaa henkilöä, jolla on taivaan siunaus (qut). Tapmïš tarkoittaa ehkä palvojaa.

Kirjoitus ei kuitenkaan suoraan liity maalaukseen, koska maalauksessa ei ole riikinkukkoa.

Manikealaiset uskoivat, että kasvillisuudessa oli erityisen paljon valon rippeitä. Syödessään kasvisruokaa manikealaiset "valitut" (munkit ja nunnat) vapauttivat valoa materiasta. Tavallisille uskovaisille riitti luonnon kunnioittaminen. Heidän tuli välttää aiheuttamasta kärsimystä kasveille ja eläimille. Manikealaisuus omaksui alusta alkaen vaikutteita muista uskonnoista, kuten itäisestä kristinuskosta ja gnostilaisuudesta. Jeesus oli siinä keskeinen jumaluuden ilmentymä. Zarathustralaisuus jätti siihen joitakin jälkiä, vaikka Persian papisto vainosi Mania. Idässä manikealaisuus synkretisoitui nopeasti buddhalaisuuden kanssa.

Mielenkiintoista on, että vaikka Mani on islamin näkökulmasta väärä profeetta, islamilainen perinne kunnioittaa Mania kuvataiteilijana. Safavidien Persiassa miniatyyrimaalarille oli suuri kunnia tulla kutsutuksi "uudeksi Maniksi".

Lännessä ex-manikealainen kirkkoisä Augustinus antoi kirjoituksissaan hylkäämästään nuoruutensa uskonnosta niin kielteisen kuvan, että manikealaisuus on edelleen käytössä haukkumasanana mustavalkoiselle ajattelulle.

32. Yhdestä pensasangervosta* versoi sata. Sadasta pensasangervosta versoi tuhat. Tuhannesta pensasangervosta versoi kymmenentuhatta.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Se on hyödyksi, enne on hyvä.

* Pensasangervo = tavılku. Enteiden kirjan VATEC-käännös tarjoaa kahta käännöstä: saksaksi Purpurweide (Salix purpurea, punapaju?), englanniksi "spriaea" [sic]. Samuel N.C. Lieun "Old Turkish (Uyghur) Word List" mainitsee kasvin Spiraea altaica (ts. Spiraea alpina, tiensaninangervo), saksaksi Spierstrauch (pensasangervo).

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Tähän enteeseen sopii mielestäni maalaus Bezeklik-luolista Xinjiangin Turpanista. Luolasta nro 38 löytyneen maalauksen aihe on uskonnollinen. Bezeklik kuului 700-800-luvulla jaa. uiguurien kaanikuntaan. Keskiajan uiguurit olivat yhdeksän turkkilaisen heimon liittoutuma, joka oli noussut kapinaan toista turkkilaista kaanikuntaa vastaan.

Maailmanhistorian ainoana valtiona uiguurien kaanikunta omaksui uskonnokseen manikealaisuuden. Monen muunkin uskonnon tavoin manikealaisuus levisi Mesopotamiasta ja Iranista itään Silkkitietä pitkin myöhäisantiikin aikoihin. Levittäjinä toimivat sogdilaiset kauppiaat, jotka olivat läheisissä suhteissa uiguureihin. Enteiden kirjan käsikirjoitus oli manikealaisen munkin laatima ja mahdollisesti tarkoitettu uiguuriylimyksen käyttöön.

Oma mielikuvani manikealaisuudesta on ehkä ruusuinen, koska rakastan Amin Maaloufin romaania Valon puutarhat (Gummerus 2014). Se on kaunokirjallinen kuvaus profeetta Manin elämästä ja manikealaisuuden, väärinymmärretyn ja paljon parjatun taidetta ja rauhaa rakastavan uskonnon, alkuvaiheista.

Bezeklikin luolamaalaus on hyvä esimerkki manikealaisesta taiteesta. Kuvan aihetta on tulkittu "elämän puun palvonnaksi valon valtakunnassa". Valon valtakunta on manikealaisuuden onnela, paratiisi ja siunattujen maa. Kun pimeyden voimat pyrkivät valloittamaan valon valtakuntaa, sitä seuranneessa taistelussa valon ja pimeyden sekoittuminen johti aineellisen maailman luomiseen, jossa valon pisaroita on vangittu materiaan. Näiden pisaroiden vapauttaminen maallisesta materiasta on ihmisen tehtävä.

Maalauksen keskellä on "elämän puu", mikä ei ehkä ihan vastaa matalaa pensasangervoa. Mutta toisaalta Spiraea-sukuun kuuluu koristeellisia variantteja roikkuvine kukkaterttuineen. Ehkä ne kukoistavat erityisesti valon valtakunnassa?

Kuvan lähde: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Uyghur_Manichaean_Wall-Painting_at_Bezeklik_Caves.jpg

So fed up with reading about narrow-minded churchmen and ignorant peasants when simply trying to compile some nice and easily accessible sources about the Columbian exchange to my students. The myths about Europeans fearing the humble potato as the "devil's fruit" and much more are everywhere.

Historian Rebecca Earle makes the case that peasants in 16th-17th century Europe were actually early adopters of potato cultivation, and the myths about prejudiced resistance were created later (phase two, 18th century Enlightenment) when elites started paying attention to what ordinary people were consuming. Before that, ordinary peasants quietly grew potatoes as a welcome, tax-free supplement in their diet.

"Potatoes thus allowed peasants and labourers to evade some of the less welcome aspects of state control. It is they who are responsible for the potato’s entry into the European diet." (Earle, Feeding the People, 16).

Earle's interesting evidence includes tithe disputes in 18th century Britain. They reveal that peasants and commoners had been - or at least claimed to have been - growing potatoes for their own consumption for generations, and never had they been expected to pay tithe for the crop before. This was their right since time immemorial. Similar cases have been found in France, Belgium, the Netherlands and Spain.

"Working people in various parts of Europe turned to potatoes long before eighteenth-century philosophers and kings thought to encourage them." (Earle, Feeding the People, 29). So why the tithe disputes in the 1700s? Because by then, potatoes had become a valuable commercial crop.

The myth of anti-potato ignorance is not so much an issue in Finnish history textbooks. It's a fact that potatoes were introduced to Finland relatively late, and we have a long-established traditional narrative of "Enlightenment clergy" promoting the tubers from their pulpits. But since global (or, de facto, European history) is often taught strictly separated from national history, I worry that the myths will be perpetuated anyway - only as evidence of the dimness of those "other" Europeans.

https://rebeccaearle.co.uk/research/potatoes/

31. Leopardi lähti pyytämään saalista. Se löysi saaliinsa. Löydettyään sen, se palaa pesäänsä iloiten ja onnellisena.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Taas matalan vaativuustason enne. Onneksi. Kuvituskuva on peräisin Varaxshan karavaanikaupungin freskoista, joita on viety Pietarin Eremitaasi-museoon. Varaxsha sijaitsee Uzbekistanissa, Buharan lähettyvillä. Se oli merkittävä karavaanikaupunki Silkkitiellä noin 2000-1500 vuotta sitten, mutta autioitui tuntemattomasta syystä 1100-luvulla. Varaxshaa hallitsi sogdilainen suku, ja kaupunki oli epäilemättä monikulttuurinen. Ei voi kyllin muistuttaa siitä, että varhaiskeskiajalla kielet ja kulttuurit liikkuivat, levisivät ja sekoittuivat ilman nykyajan poliittisia ja byrokraattisia esteitä.

Toim. huom. Saman freskon toista osaa olen myös käyttänyt enteen nro 10 kuvituskuvana: https://h-net.social/@ainurelmgren/115882864965456548

30. Köyhän miehen poika lähti ansaitsemaan rahaa. Hänen matkansa oli onnekas. Hän palaa iloiten ja onnellisena.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Nyt alkaa pikkasen uuvuttaa. Onneksi päivän selkeä ja hyvä enne päästää helpolla. Kuvaksi valitsin viime kesänä British Museumissa ottamani kuvan Tang-dynastian aikaisista patsaista. Etualalla kaksi keskiaasialaista (tod. näk. sogdilaista) reppuria juomakannut käsissään, taka-alalla vierailijoita Intian valtameren rannikoilta. Reppurihahmot vaikuttavat heti sympaattisilta, sillä monet tataarisukulaiseni saapuivat Suomeen kulkukauppiaina.

29. Mies, jonka työnä on [teuraseläinten] suolistaminen, antoi poikansa ja naisväkensä pantiksi ja lähti suolistamaan sisuskaluja ja sisälmyksiä. Menettämättä poikiaan ja naisväkeään hän ansaitsi yhdeksänkymmentä vapaata lammasta. Kaikki hänen poikansa ja naisväkensä iloitsevat.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Tässä on nyt vähän omaa ja muiden tulkintaa mukana, mutta oletan rohkeasti että varhaiskeskiajan aropaimentolaisten suurissa juhlissa tarvittiin kokeneita teurastajia. Syömingit (ja juomingit) olivat varsinkin eliitin sosiaalista liimaa. Ilman niitä ei kokoustaminen ja yhteinen päätöksenteko onnistunut, eikä kaani saanut kannattajia sotaretkilleen.

Kuvituskuvaksi en keksinyt parempaa kuin jo enteessä 18 esitelty Kiinassa asuvan sogdilaisen ylimyksen An Jian hautasohvan (oma käännökseni käsitteestä "funeral couch") koristelu. Tämä oli vainajan lepopaikka hautakammiossa. Rikkaissa haudoissa se oli ylellisesti kuvitettu. An Jian haudan koristeluissa on paljon kuvia turkkilaisista, jotka olivat sogdien tärkeitä kauppakumppaneita. Muinaisturkkilaiset tunnistaa pitkästä mustasta tukasta, joka oli palmikoitu moneen lettiin, sekä leveäkauluksisesta kauhtanasta. Sogdilaiset tunnistaa useimmiten lyhyestä tukasta (joskus "pottatukasta"), mutta vaikutteita vaihdeltiin puolin toisin. Tässä kuvassa Silkkitien naapurukset musisoivat sulassa sovussa.

Kuva: Wikimedia Commons, Shaanxi, provinssin arkeologinen instituutti, Xi’an.

Does it ever happen to you that you read a piece of fiction, start to cry for some reason, and then the text tries to comfort you?

"If it gets too painful, you can stop."

https://www.lightspeedmagazine.com/fiction/meet-me-in-iram/

#sofiasamatar #shortfiction #meetmeiniram #iramofthepillars

28. Valtaistuimelle noustuaan kaani rakennutti ordon*. Hänen valtakuntansa pysyi vakaana. Hyvät ja taitavat miehet joka neljästä ilmansuunnasta sinne kokoontuen iloitsevat ja kaunistavat**.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

* Ordo (myös ordu, orda) = Päämaja, hallitsijan leiri, hallinnon keskus.
** ... kaunistavat siis kaanin hovia.

Ordo-sanasta juontuu myös "Kultainen Orda" (oik. Ulugh Ulus, suuri valtio) sekä urdu, suurmogulien Intiassa kehittynyt kieli (alk. Zaban-e-Urdu-e-Mualla, ylhäisen leirin kieli). Näistä käsitteistä voi päätellä, miten laajalle muinaisturkkilaisia valtaan ja hallitsemiseen liittyviä käsitteitä levisi.

Kuvituskuva: Kazakhstanin Altaista pari vuotta sitten löytynyt kultainen vyönsolki, joka esittää muinaisturkkilaista hallitsijaa. https://www.livescience.com/archaeology/1500-year-old-gold-buckles-depicting-ruler-majestically-sitting-on-a-throne-discovered-in-kazakhstan

27. Rikkaan miehen lammas säikähti ja karkasi. Se kohtasi suden. Suden suu [parani]*. Tuli terveeksi ja hyvinvoivaksi.**
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

* Verbin ja sen taivutusmuodon (ä)msimiš käännös on tulkinnallinen.
** Virkkeestä puuttuu subjekti.

Lukuisat aiemmat tulkitsijat ovat olettaneet, että se, joka tulee terveeksi, on lammas. Luotan kuitenkin enemmän Edina Dalloksen hyvin perusteltuun tulkintaan artikkelissa "A new interpretation of omen 27 of the Irk Bitig" (Journal of Old Turkic Studies, 2024, 8(2):267-277).

Dallos selittää, että suden suuta koskeva verbi edeltävässä virkkeessä ei voi olla muu kuin ämsi- ("parantua"), ja seuraava virke viittaa juurikin suteen. Parantuminen on vertauskuva sille, että susi syö itsensä kylläiseksi.

Dalloksen tulkinta suomennettuna: [Susi] tuli terveeksi ja hyvinvoivaksi [= söi itsensä kylläiseksi.]

Enteen aiemmat tulkinnat ovat Dalloksen mukaan perustuneet oletettuun vastakkainasetteluun "hyvä lammas – paha susi". Ennustus päättyy lauseeseen: ”Enne on hyvä”, ja lampaan ja suden kohtaaminen voi päättyä hyvin vain, jos lammas pääsee pakoon.

Dallos osoittaa, että tulkinta johtui tulkitsijoiden kulttuuritaustasta. Muinaisturkkilaisille - vaikka paimentolaisia olivatkin - ei moraalinen asetelma ollut lainkaan näin selvä, eikä enteen rakennekaan tue tulkintaa.

Muinaisturkkilaisille susi oli monella tavalla merkityksellinen peto. Vaikka mahdollisen susikultin olemassaoloa on vähätelty, siitä löytyy joitakin todisteita kiinalaisissa lähteissä, joihin on tallennettu muinaisturkkilaisia myyttejä susista turkkilaisten esi-isinä ja -äiteinä. Ja vaikka niihin ei uskoisi, voi tarkastella muinaisturkkilaisten pystyttämiä kivipaaseja varhaiskeskiajalta, parisataa vuotta ennen Enteiden kirjan kirjoittamista.

Muinaisturkkilaisten hallitsijoiden, Bilgä Qaghanin ja Köl Teginin paaseissa 700-luvulta jaa. lukee, että "isäni kaanin armeija oli kuin susilauma, ja vastustajat kuin lampaita". Ja Bugutin paasia vuodelta 585 jaa. kruunaa suden kuva.

Suden myönteinen maine säilyi vielä islamin omaksumisen jälkeen. Esimerkiksi Mahmud Kašgarilainen kirjoittaa muinaisturkin sanakirjassaan 1000-luvulta, että vauvan syntyessä ihmiset perinteisesti utelivat sukupuolta kysymällä: "Tuliko susi vai kettu?"

Susi mainitaan Koraanissa kerran, kun Joosefin veljet valehtelevat isälleen Jaakobille, että hänen lempipoikansa on joutunut suden suuhun. Kun volganbulgarialainen runoilija Qol Ğali kirjoitti oman versionsa kauniin Joosefin tarinasta, Qissa-i Yosıf (n. 1233), hän lisäsi kertomukseen juonenkäänteen, jossa Jaakob kuulustelee sutta poikansa kohtalosta - ja Jumalan tahdosta susi kykenee puhumaan, ja kertoo olevansa syytön, sillä se paastoaa surusta sukulaisensa kuoleman vuoksi. Toisin sanoen, susi on Joosefin veljiä hyvätapaisempi... Kiitokseksi Jaakob syöttää sudelle puuroa. Qol Ğalin runosta tuli vuosisatojen kuluessa tataarien kulttuuriperinnön vaalittu aarre.

Susi oli urhean soturin vertauskuva, mutta ketunkin ominaisuuksia arvostettiin. Muutamia tataarien sananlaskuja: Tölke böredän tugrak tora - Kettu on sutta sinnikkäämpi. Ber tölke cide börene citäkli - Yksi kettu johtaa seitsemää sutta.

******

Dalloksen artikkelin voi ladata täältä: https://edit.elte.hu/xmlui/handle/10831/112349

Kuvituskuva: Bugutin kivipaasin hierrevedos eli frottaasi. Koko kuvaa voi tarkastella täällä: https://commons.wikimedia.org/wiki/Category:Tsetserleg_Monastery#/media/File:Bugut.jpg

Lisätietoa Bugutin kivipaaden sudesta (tai susista): Drompp, Michael R. “The Lone Wolf in Inner Asia.” Journal of the American Oriental Society 131, no. 4 (2011): 515–26. http://www.jstor.org/stable/41440510.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

26. Aamu sarasti, maa kirkastui, aurinko nousi ja valo loisti kaikkialle. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

*****

Viimeinkin hyvä enne!

Kuvituskuva löytyi taas British Museumista. Kuva on maalattu musteella silkille. Se on vuosisatojen kulussa vaurioitunut. Arvioidaan, että se on peräisin 600-700-luvulta jaa., eli parisensataa vuotta vanhempi kuin Enteiden kirja. Sir Aurel Steinin retkikunta löysi maalauksen samasta paikasta kuin Enteiden kirjan, eli Mogaon luolista Dunhuangissa, Kiinan Gansun provinssissa. Mogaon luolat muodostavat buddhalaisen pyhiinvaelluskeskuksen temppelitiloineen. Seinämaalausten ohella kuuluisin kohde oli ehkä "kirjastoluola", luola nro 17. Kirjastoluola muurattiin umpeen joskus 1000-luvulla. Buddhalaisten käsikirjoitusten lisäksi kirjastoluolassa säilytettiin kungfutselaisia, taolaisia, kristittyjä, juutalaisia ja manikealaisia kirjoituksia - sekä Irk bitig, muinaisturkkilainen enteiden kirja.

25. Kaksi härkää kytkettiin puiseen auraan. Ne seisovat paikoillaan kykenemättä liikkumaan.
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on huono.

#Irkbitig #enteidenkirja #muinaisturkki

*****
Enteiden kirja on viime päivinä tarjonnut värisuoran huonoja enteitä. Emme tosin tiedä, miten kirjaa käytettiin - arvottiinko siitä enteitä jonkun kadonneen ohjeen tai menetelmän mukaan? Vai tulkittiinko sillä unia?

Päivän enne muistuttaa ennettä nro 16, jossa varastettu hevonen ei pysty liikkumaan. Hyvissä enteissä eläimet kirmaavat vapaina täysissä voimissaan.

24. Sokea varsa etsii nisää oriilta. Hukattuaan sen keskipäivällä, mistä ja miten se löytäisi sen keskiyöllä?
Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on huono.

#Irkbitig
#Enteidenkirja
#muinaisturkki

Muistaako kukaan (minä en muista, vaikka otin sen käyttöön viime kesänä), mikä on suomalainen vaihtoehto Goodreadsille? Siis sivusto, johon voi postailla kirja-arvioita. Muistaakseni ylläpito oli Suomessa. Kun on sellainen työ ja elämäntapa, ettei mikään pysy päässä...