T
@liw Allekirjoitin - tässä herätellään Suomen komissaaria, Virkkusta. Hurjan tärkeä kampanja menossa, jonka vähäinen uutisointi on aika yllättävää (tai sitten ei, kun kyse on naisten oikeudesta omaan kehoonsa).
Nyt tosiaan on enää komissio jäljellä, muut äänestykset ovat jo menneet läpi. Toivotaan parasta näinä muuten synkkinä aikoina.
@hkarppkumm Tämä on ollut vakiintunut käytäntö jo ainakin yli 10 vuotta, eikä tarvitse olla mitään julkaistuja teoksia edes, vaan mikä tahansa julkaisemiseen liittyvä toiminta (omakustanne myös) lasketaan täysipäivätyöksi. Sama voi koskea myös vapaaehtoistyötä, joten senkin suhteen on oltava tarkkana. Näillä eväillä sitten Suomi nousuuun!
Perustulo olisi kyllä iso kädenojennus kulttuurille.
@hannamorre Jänniä määrittelyjä ja rajanvetoja.
Some on luonut myös häveliäitä kiertoilmaisuja ja saanut ihmiset ehkä tarttumaan kirjallisuuteen, mihin "väärällä" nimityksellä ei ehkä tarttuisi? Ja viihde toisaalta myy hyvin - tästä oli Hesarissakin taannoin debattia? Ranskassa taas mausteisten genrejen ympärillä syntyy erikoistuneita kirjakauppoja.
Yllätyksellisyys on kai yksi viihdyttävä elementti mausteissa, kun ei tiedä, mihin vaikkapa skaalalla 1-5 törmää. Erotiikassa tietää jo odottavansa jotakin, joten asetelma tuntuu erilaiselta alusta pitäen?
Tuntuisi kyllä kuolettavan tylsältä kirjoittaa mitään ilman juonta, oli mausteita tai sitten erotiikkaa. Ilman hahmojen välistä kipinääkin tuntuisi vähän hankalalta kirjoittaa - eri asia jääkö kipinä vain kirjoittajan pääkoppaan ja siirtyykö kirjan sivuille. Varsinaisen pornon määritelmään sopisi kai lisätä ns. porn logic graafisen mässäilyn lisäksi, kun todellisuus vaihtuu kesken kaiken.
Itsellä on toisaalta kaikkeen kaunokirjallisuuteen hieman epätasapainoinen suhde, sillä kaikki kirjoittaminen on aina elävää ja vahvasti samaistuttavaa, mutta pelkkä lukeminen tavoittaa hyvin harvoin samaa tasoa. Jos aikoisi julkaista jotain uudelleen, niin voisi ensin unohtaa, että kaikki ihmiset eivät toimi samalla tavoin ja saattaisivat kaivata vaikkapa puuttuvaa genrelohkoa. 
@Nettlephagus Voroa ei voi muuta kuin suositella. Säpäkkää luettavaa oli.
Onko täällä kampanjalautapelien pelaajia?
Pelasimme viime vuonna loppuun Gloomhavenin, joka vei kiireisiltä aikuisilta kaksi ja puoli vuotta pari kertaa kuussa pelattuna. Jätimme Forgotten Circles -lisäosan vielä hautumaan, koska vaihtelu tietty virkistää.
Tällä hetkellä menossa Elder Scrolls Offline aka BotSE eli Elder Scrolls: Betrayal of the Second Era, joka loihtii Elder Scrolls -tunnelman kyllä osuvasti. Aloitimme juuri toisen kampanjan Morrowindissa, josta nostalgiaa kyllä irtoaa. Pelin mekaniikka on ollut ketterä ja kampanjatkin kestävät hieman vähemmän kuin Gloomhavenissa. Kiireiset aikuiset pelaavat yhden kampanjan n. 15-18 tunnissa nyt kun säännötkin on opittu ja vaihtoehtoisia polkuja piisaa aika moneen kampanjaan.